Temperamaalarin opas

Temperamaalaus – neuvoja harrastajalle

Temperamaalauksella on pitkät perinteet. Se oli taulumaalauksessa suosituin tekniikka 1400-luvulle saakka, jolloin taiteilijat siirtyivät käyttämään enimmäkseen öljyväriä. Suosiotaan temperamaalaus ei kuitenkaan ole edelleenkään menettänyt. Temperaväri näyttää kauniilta ja temperavärein maalaamisessa on oma lumonsa. Tekniikka on kestävä, eikä värien valmistaminen ole lainkaan mutkikasta.

 

 

Temperamaalaus näyttää raikkaan terävältä öljymaalaukseen verrattuna. Värimaalarille temperamaalaus sopii erinomaisesti. Temperavärillä on myös öljyväriä helpompi maalata pikkutarkasti. Temperamaalauksessa on akvarellimaisuutta, kuitenkin sillä erotuksella, että temperamaalaus on luonteeltaan enemmin peittävä kuin läpikuultava. Toki temperaväriinkin saa kuultavuutta.

Temperamaalauksen sideaineena on emulsio, jonka avulla saadaan yhdistymään kaksi ainetta jotka normaalisti hylkivät toisiaan. Tavanomaisin emulgaattori on kananmuna, jonka avulla saadaan vesi ja öljy sekoittumaan keskenään. Emulsion voi valmistaa myös esim. arabikumista, kaseiinista tai vaikkapa gelatiinista.

Temperamaalarin työpöydällä ei ole söhryisiä värituubeja, vaan pigmenttipurkkeja ja emulsioon tarvittavia aineita kuten kananmunia, pellavaöljyä ja vettä. Työskentely aloitetaan sekoittamalla emulsio jota käytetään sideaineena. Temperaemulsiosta ja pigmenteistä sekoitetaan värit.

Munatemperaemulsion valmistaminen

Munatemperaemulsion valmistaminen on hyvin helppoa. Pistä puhtaan lasipurkin pohjalle tuore kananmunan keltuainen ja kaada päälle keltuaisen tilavuutta vastaava määrä kylmäpuristettua pellavaöljyä tai standöljyä (voit myös käyttää koko munan, ero ei ole valtavan merkittävä). Pistä kansi kiinni ja ravista voimakkaasti. Kun öljyn ja kananmunan seos näyttää tasaiselta, lisää vettä 1 mitta. Kananmunan, öljyn ja veden sekoitussuhde on siis 1:1:1. Oikeaoppista on käyttää tislattua vettä, jota saa apteekista – tai sitten voit ostaa bensa-asemalta akkuvettä.

Värejä on helppo sekoittaa esimerkiksi paperilautasilla. Pistä lautaselle ruokalusikallinen jotain pigmenttiä ja kaada päälle ruokalusikallinen emulsiota – tai mieluummin vähän vähemmän. Sekoita palettiveitsellä pigmentti ja emulsio keskenään. Ole kohtalaisen huolellinen; emulsion tulisi ympäröidä jokainen pigmenttihippunen. Eri pigmentit vaativat erilaisia määriä sideainetta, joten näppituntumalla löydät sopivan sekoitussuhteen. Väri saa olla öljyvärimäisen paksua, joten jos väri näyttää vetelältä, lisää pigmenttiä ja sekoita. Muista, että emulsiota ei saa olla seoksessa liikaa, joten sekoita ensin huolellisesti ja lisää emulsiota vasta jos seos näyttää sitä välttämättä tarvitsevan.

Hyvä vaihtoehto on sekoittaa pigmenteistä ja vedestä etukäteen väritahnoja, jota voit säilyttää vaikkapa lasipurkeissa. Maalatessasi voit ottaa purkista palettiveisellä väritahnaa johon sekoitat emulsion.

Kananmuna saa aikaan öljyn ja veden sekoittumisen, joten temperaväri on vesiliukoista. Jos maalaat kovin ohuella värillä, sekoita hiukan emulsiota värinohennusveteen, jottei syntyisi sideainepulaa, edelleenkin muistaen että sideainetta ei pidä olla liikaa.

Tempera on siis vesiohenteinen tekniikka kuten akvarellikin. Vetisessä tekniikassa valöörin, eli värin vaaleuden arvioiminen on aluksi hankalaa, jos olet tottunut öljyväriin. Väri näyttää vaalenevan kuivumisen aikana. Temperatekniikassa ongelma on pienempi kuin akvarellissa. Syy värisävyn muuttumiseen on yksinkertainen. Valo kulkee vedessä hitaammin, eli vedessä valon taitekerroin on pienempi, jolloin vesikerroksen alla oleva väri näyttää tummemmalta. Kuivalla pinnalla valo siroaa enemmän, jolloin väri näyttää vaaleammalta ja hailakammalta. Valöörin arvioimisen taito kuitenkin karttuu kokemuksen myötä.

Tempera on erinomainen alusmaalaustekniikka öljyvärin alle. Koska se on vähemmän rasvaista kuin öljyväri, kerroksellisen öljymaalauksen tarttuvuus pysyy hyvänä ja toisaalta lopputulosta ei vaivaa limainen öljyisyys.

Temperamaalaus edellyttää määrätietoisuutta hieman akvarellimaalauksen tapaan. Älä sudi, vaan maalaa määrätietoisin vedoin. Jos jäät korjailemaan juuri vetämääsi siveltimenvetoa, tulos alkaa pian näyttää takkuiselta. Älä siis häpeä kädenjälkeäsi vaan ajattele, että moka on aarre.

Maalauspohjat

Koska temperaväri ei ole yhtä joustavaa kuin öljyväri, jäykkä pohja on kangasta varmempi ratkaisu. Pienikokoisissa maalauksissa asialla on vähemmän merkitystä. Temperatekniikalla voit maalata lähes kaikille samoille pohjille kuin öljyvärilläkin. Pohjaksi käy esimerkiksi paperi, pahvi, kangas, puu tai kovalevy. Maalauspohja täytyy pohjustaa. Pohjusteeksi käy parhaiten kipsi- tai liitupohja. Akryyligessopohjustettakin voi käyttää mutta se imee liitupohjaa huonommin.

MDF-levy sopii hyvin maalauspohjaksi temperamaalaukselle.

MDF-levyä miellyttävämpi pohja on Minoan valikoimista löytyvä liitupohjustettu poppelipuupohja, joka on todellinen temperamaalarin unelmapohja.

Erittäin hyvä pohja on myös kova- tai MDF-levylle liimattu ohut puuvilla- tai pellavakangas, jonka voit pohjustaa liitupohjusteella tai akryyligessolla. Sellainen imee hyvin ja tuntuu miellyttävältä. Levylle liimatun kankaan ei pidä olla paksu, vaan mielellään hyvin ohut. Karhenna pohja ja kastele kangas ennen liimausta. Käytä liimana jänisliimaa, gelatiinia tai PVA-muoviliimaa, esim. Eri-Keeperiä.  Valmiit kangaspahvipohjat ovat tämän tyyppisiä pohjia ja sopivat hyvin temperapohjiksi.

Luontevin pohjuste temperamaalaukselle on liitupohja. Sellaisen valmistaminen vaatii hieman gessopohjaa enemmän vaivannäköä, mutta tulos on erittäin miellyttävä.

Liitupohja

1 mitta liimavettä (esim. 60-70g jänisliimaa liotettuna litraan vettä tai 50 g liivatetta litraan vettä)
1 mitta liitujauhoa (tai kipsiä)
1 mitta sinkkivalkoista pigmenttiä

Pohjusteen valmistus

Jänisliiman on annettava turvota 12 tuntia, jonka jälkeen se liuotetaan lämpimässä vesihauteessa. (Liivatteen annetaan pehmentyä muutama minuutti vesitilkassa, jonka jälkeen se liuotetaan vesihauteessa.). Jänisliimarakeet liukenevat noin 70-asteiseen veteen.  Liima ei saa kiehua, joten muista ehdottomasti käyttää lämmittämiseen vesihaudetta, eli laita liima pikkukattilaan joka mahtuu mukavasti isomman kattilan sisään.
Liitupohjustetta valmistettaessa yhdistetään ensin kuivat aineet, jonka jälkeen lisätään liimavesi. Kaada liimavettä kuivaan aineeseen ensin pieni määrä ja sekoita huolellisesti.  Lisää liimavettä vähän kerrallaan ja sekoita syntyvää puuroa niin, että siihen ei jää paakkuja.  Älä kiirehdi. Jos teet isomman erän, käytä apuna sähköporaa ja sekoittajaa.  Seosta voidaan ohentaa lämpimällä vedellä (1-2 mittaa).

Pohjustus

Aloita pohjustaminen ohuella liimavedellä, joka sivellään tasaisesti leveällä siveltimellä ja annetaan kuivua.  Jos käytät MDF- tai kovalevypohjaa, karhenna pinta ensin santapaperilla.
Ennen varsinaisen pohjusteen levittämistä karhenna liimavedellä sivelty pinta.  Pohjuste sivellään ristikkäisin kerroksin 3 – 7 kertaa. Parhaan tuloksen saat useilla ohuilla pohjustuskerroksilla. Pohjustamisen perussääntö on, että on parempi jos pohjustus on liian ohut kuin että se olisi liian paksu. Kerroksien välillä annetaan kuivua n. 15 min. Hio pinta sivelykerroksien välillä hienolla hiekkapaperilla.  Mitä huolellisemmin hiot, sitä tasaisemman pohjan saat.

Siveltimet

Temperamaalauksessa voi käyttää kaikkia siveltimiä. Öljymaalarin mielestä temperatekniikka tuntuu vetiseltä ja akvarellistin mielestä raskaalta. Niinpä siveltimen valinnassakin saatat päätyä jonnekin niiden välimaille. Hyviä siveltimiä voivat olla keinokuitusiveltimet tai vaikkapa häränkarvasiveltimet, pastoosiin tyyliin ensinmainitut ja vetisempään meininkiin jälkimmäiset. Pieniin yksityiskohtiin voit käyttää näädänkarvasiveltimiä.

Näädänkarva

Näädänkarvan erityinen ominaisuus on sellainen karvan muoto, että vesi tarttuu siihen hyvin. Punanäädän karva on keskeltä paksumpi kuin tyvestä ja kärjestä. Kolinskyn punanäädän karvat – varsinkin urosten karvat, joita siveltimiin käytetään – ovat erityisen pitkiä, koska kyseessä on siperialainen, hyvin kylmiin oloihin sopeutunut näätälaji. Näädänkarva tuntuu oravankarvaa jäntevämmältä.

Häränkarva

Öljy- ja temperamaalaukseen tarkoitetut pitkävartiset häränkarvasiveltimet ovat taipuisan ja pehmeän tuntuisia ja ne ottavat valuvaa temperaväriä sopivasti. Vauhdikkaaseen maalaamiseen ne saattavat tuntua turhan pehmeiltä.

Keinokuitu

Keinokuitusiveltimet ovat erittäin kestäviä. Keinokuitusiveltimet voidaan valmistaa sillä tavalla, että ne säilyttävät aina muotonsa: voit ottaa ison siveltimen ja aloittaa vedon leveällä läiskäisyllä ja nostaa sitten sivellintä niin että veto päättyy hiuksenohueen viivaan. Keinokuitusiveltimissä hinnan ja laadun suhde on hyvin kohdallaan. Keinokuitusiveltimien vedenpidätyskyky on kuitenkin heikko.

Sianharjas

Harjassivellin sopii myös temperamaalaukseen, mutta saattaa tuntua vetisessä tekniikassa turhan jäykältä. Se kuitenkin pidättää vettä synteettistä sivellintä paremmin. Suurien pintojen maalaamiseen sianharjas on omiaan, varsinkin silloin jos maalaat karkealle kankaalle. Iso pyöreä harjassivellin puskee hyvin väriä kankaaseen.

Siveltimien valitseminen ja huolto

Temperamaalauksessa voi käyttää samoja sivellinmuotoja kuin öljymaalauksessa, siis litteitä, pyöreitä ja filbertejä. Filbert on pyöristetty lattasivellin ja monien suosima malli. Myös viuhkasiveltimiä voi käyttää.

On makuasia miten monta sivellintä tarvitsee. Jos maalaat vähillä siveltimillä, maalauksen värit väkisinkin sointuvat yhteen, kun siveltimeen aina jää vähän edellistä väriä. Tulos voi toisaalta näyttää samean harmaalta.

On syytä pitää mielessä, että temperaväri kuivuu hyvin nopeasti. Temperaväri ei muutu uudelleen liukoiseksi vesivärin tapaan, joten siveltimeen kuivunutta väriä et saa enää siitä irtoamaan. Hyväksi havaittu kikka on nakata aina sivellin vesiastiaan siksi aikaa kun et sitä käytä. Valitse sellainen astia jossa sivellin saa olla mukavasti lepoasennossa, jolloin sen karvat eivät painu mutkalle.

Hyvin kohdeltu hyvä sivellin on pitkäikäinen. Karvan juureen jäänyt väri haurastuttaa ajan mittaan sivellintä. Pese siveltimet käytön jälkeen huolellisesti mäntysuovalla tai Daler-Rowneyn siveltimenpesuaineella..

Tarpeellinen värivalikoima

Temperamaalarin värilaatikossa ei ole tuubeja, vaan pigmenttipulloja. On syytä huomauttaa, että temperamaalarin on syytä suhtautua värien myrkyllisyyteen vakavasti. Pölisevää pigmenttiä saa herkästi elimistöönsä. Jos osaa käyttäytyä maalauksen innossa rauhallisesti, vaaraa ei ole. Pigmentti ei hyppää purkista maalarin kurkkuun pahuttaan, vaan sähläämisen seurauksena. Jos pigmenttiä joutuu käsiisi, pese kädet. Jos epäilet kykyäsi varovaisuuteen, jätä myrkylliset värit pois paletilta.

Hyvä myrkyttömien värien valikoima on esimerkiksi seuraavanlainen:

- sinkkivalkoinen
- naftolipunainen
- hansakeltainen
- ftalosyaniinivihreä
- kromioksidivihreä
- ultramariinisininen
- pariisinsininen (l. preussinsininen)

Muutamat pigmentit, kuten naftolipunainen, ftalosyaniinivihreä ja pariisinsininen liukenevat huonosti veteen, joten sekoita niihin ensin tilkka pirtua (Sinolia) ja vasta sen jälkeen emulsiota.

Lisäksi voi olla joitakin maavärejä:

- keltaokra
- maavihreä
- vihreä umbra
- poltettu umbra
- poltettu sienna
- italianpunainen
- norsunluumusta


Älä käytä temperamaalauksessa lyijypigmenttejä (joita tuskin pigmentteinä tarjotaankaan) tai kromikeltaista, ne ovat hyvin vaarallisia. Älä käytä aitoa sinooperia tai napolinkeltaista, jos olet sellaisia jossain matkalla ollessasi ostanut. Ole hyvin varovainen jos käytät kadmium- tai kobolttipigmenttejä. Valmisväreinä nämä eivät helposti päädy elimistöön, mutta hienojakoisina pigmentteinä käytettäessä vaara on olemassa.

 

Väreistä ja niiden ominaisuuksista löydät enemmän tietoja esimerkiksi Pip Seymourin Artist´s Handbookista, jotka löydät Minoan kirjaosastolta.  Kirjassa on myös hyvä temperamaalausta käsittelevä osio.  Huomaa myös Seymourin mainio kirjanen Tempera Manual, jossa on reseptejä, ohjeita ja käsin maalattuja väriesimerkkejä.

Värisekoituksista

Jos haluat kirkkaita värejä, tee värisekoitus lyhimmän tien mukaan.

Mitä etäämpänä kantavärit ovat toisistaan väriympyrällä, sitä harmaammalta näyttää sekoitus. Mustat ja harmaat syntyvät vastavärien sekoituksista.

Värisekoitusten on aina hyvä olla yksinkertaisia. Vaikka näin: valitse ensin väri joka näyttäisi olevan lähinnä tavoiteltavaa sävyä. Ensin valittua väriä sävytetään sitten muilla väreillä haluttuun suuntaan. Haluttu sävy kannattaa ensin yrittää sekoittaa kahdesta väristä ja lisätä kolmatta vasta tarpeen vaatiessa.

Jos käytät enimmäkseen moderneja orgaanisia pigmenttejä, kuten hansakeltaisia, naftolipunaisia ja ftalosyaniineja, värisekoitukset eivät ole niin alttiita näyttämään samealta. Näiden värien hyviä puolia on myrkyttömyys, tehokkuus sekoituksissa, värien kirkkaus ja kaunis läpikuultavuus, mutta niissä on temperamaalarin kannalta se ongelma, että hyvin hienojakoisina ne yleensä kaipaavat sen pienen pirtutujauksen, ennenkuin suostuvat sekoittumaan veteen.

Perinteiset epäorgaaniset värit, kuten kadmiumit, ovat sellaisenaan käytettynä tai lähisävyjen sekoituksina muhkean kauniita ja hyvin peittäviä. Monimutkaisina sekoituksina ne näyttävät helposti sameilta. Niiden haitta on myrkyllisyys. Samaan epäorgaanisten värien ryhmään kuuluvat myös maavärit (okrat, umbrat, siennat, maavihreä ja erilaiset rautaoksidipunaiset kuten englanninpunainen ja caput mortuum), joita todellakin kannattaa opetella käyttämään. Ne ovat halpoja ja myrkyttömiä. Jos pidät sekoitukset yksinkertaisina, saat ne näyttämään oikein hyviltä.

Sinkkivalkoinen on oiva väri värisekoituksissa. Se ei vie väriltä terää titaanivalkoisen tapaan. Titaanivalkoinen kuitenkin peittää monikertaisesti sinkkivalkoista paremmin, joten se on hyvä pigmentti huippuvalojen maalaamiseen.

Muut temperaemulsiot

Yksinkertaisempi temperasideaine on pelkkä kananmunankeltuainen, ilman öljyä. Tekniikka on varsin hauska, vaikkakin ehkä rajoittuneempi. Sekoita kananmunaan pigmenttiä esimerkiksi siveltimellä sekoittaen ja sen jälkeen vettä kananmunan tilavuutta vastaava määrä.
Varsin usein öljypitoiseen temperaemulsioon sekoitetaan myös hartsia, jolloin maalaustuntuma ja kuvan ilme muuttuu jonkin verran, esim:

2 osaa kananmunaa
1 osa standöljyä
1 osa dammarvernissaa
4 osaa vettä

Kumitempera

5 osaa arabikumiliuosta (60g arabikumia sekoitettuna 150ml kuumaa vettä)
1 osa standöljyä
1 osa dammarvernissaa

Kaseiinitempera

Kaseiini on maidon juustoaine. Yksinkertaisin tapa on sekoittaa pigmentti rasvattomaan maitoon ja ohentaa vedellä 1:1.

Jos käytät teollista kaseiinia, sekoita

10 osaa kaseiinia
30 osaa vettä
1/2 osaa natriumhydroksidia eli lipeää

Putrido

Purtido on temperaemulsiovärin ja öljyvärin sekoitus. Tee temperaemulsio standardireseptillä (kananmuna+pellavaöljy+vesi).

Öljyvärin ja temperavärin sekoittaminen onnistuu hyvin. Värien sekoitussuhde riippuu tavoitteesta ja sekoitussuhteesta riippuu onko väri veteen vai tärpättiin liukenevaa. Putrido kuivuu öljyväriä nopeammin ja näyttää himmeämmältä ja mehevämmältä. Tekniikkaa on enimmäkseen käytetty alusmaalauksessa mutta se sopii myös maalauksen yksinomaiseksi tekniikaksi. Jotkut käyttävät öljymaalauksessa putridovalkoista. Älä maalaa putridolla öljyvärin päälle, koska periaate on aina, että maalataan rasvaista rasvattomalle. Mutta kuten sanottu, öljyvärin alle putrido käy hyvin.

Periaatteellinen maalausjärjestys on siis: rasvattomin alle.  Ihan hyvin voit aloittaa puhtaalla temperalla ja edetä putridon kautta öljyväriin.  Poikkeus sääntöön on ns. sekatekniikka.  On nimittäin mahdollista maalata temperavärillä pienet yksityiskohdat öljyvärin päälle silloin, kun öljyväri on vielä märkää.  Se onnistuu parhaiten siinä vaiheessa, kun öljyväri on ehtinyt hetken aikaa jähmettyä; puolisen tuntia riittää.  Ole hyvin määrätietoinen, älä tee korjailuja, äläkä missään nimessä ala maalata paksua temperavärikerrosta.

Putridon suuntainen juttu on kananmuna öljyvärin maalinesteen osana. Ei ole haitallista tehdä maalinesteestä vähemmän rasvaista. Pari Michael Hardingin reseptiä:

3 munankeltuaista
1 osa standöljyä
1 osa dammarvernissaa

tai

1 munankeltuainen
1 osa standöljyä

Nämä ovat nopeasti kuivuvia maalinesteitä, varsinkin ensin mainittu, ja ne tuottavat himmeää maalausjälkeä.  Kokeilemisen arvoisia.

28 vastausta kohteessa Temperamaalarin opas

  1. anna sanoo:

    Hei, löytyykö vaha-temperan ohjetta, johon käytetään mehiläisvahaa? Akvarellisti haluaisi vaihtaa tekniikkaa, säilyttää värien valovoiman ja luopua akvarellien lasikehyksistä.

  2. markku sanoo:

    Paras tapa mehiläisvahan käyttöön olisi pelkkä kuuma vaha sideaineena, mutta se edellyttää sitä että metallipaletti täytyy pitää lämpölevyllä että väri pysyy juoksevana. Tuumailuvaraa se ei paljon jätä, vahaväri jämähtää pensseliin äkkiä. Olen joskus käyttänyt sitä fuskaustapaa, että olen sekoittanut sulatettuun vahaan tärpättiä, jolloin vahan saa paremmin pysymään tahnamaisena. Vahakattila on syytä ottaa pois hellalta ennenkuin siihen sekoittaa tärpättiä. Nyt fuskaisin niin, että käyttäisin vahana Kerotixia suoraan tuubista.

    Ray Smithin Taiteilijan käsikirjassa kerrotaan Ralph Mayerin resepti: tarvitaan 30g mehiläisvahaa, 150ml vettä ja 15g ammoniumkarbonaattia. ”Kuumenna mehiläisvaha vedessä. Sekoita ammoniumkarbonaatti pieneen määrään vettä ja kun kun vaha on liuennut, kaada se vahaliuokseen. Jatka kuumentamista kunnes ammoniakkikaasut ovat poistuneet ja jätä seos jäähtymään; lämmitä uudelleen ennen käyttöä.”

    Tätä voi sekoittaa kaseiiniliuokseen tai muihin vesipohjaisiin sideaineisiin. Mutta jos olet akvarelliin tottunut, mikset vaihtaisi ihan perustemperaan? Vahahomma on aina aika impastoa maalaamista. Kyllä se hyvältä näyttää, mutta jos kumminkin teet vaikkapa perustemperaemulsion tuon Mayerin reseptin pohjaksi, niin mahtaako akvarellisti saada vahasta jotain välttämätöntä lisää tekniikkaansa? Mehiläisvaha ei muodosta kovaa pintaa ja on altis naarmuuntumaan. Toinen vaihtoehto on maalata akryyleilla. Valovoima on sama jos käytät hyviä värejä, etkä tarvitse lasikehyksiä.

  3. aila sanoo:

    Käytetäänkö temperamaalauksessa loppuvernissaa? Jos käytetään, niin mitä?

  4. markku sanoo:

    Loppuvernissaa voi käyttää, mutta se tekee kiiltoa jolloin maalaus alkaa helposti näyttää öljyvärimäiseltä. Jos temperamaalauksessa pigmentin ja emulsion suhde on sopiva pinnasta ei irtoa väriä, eikä vernissaa välttämättä tarvita. Himmeäpintainen vernissaamaton temperamaalaus on toki altis pölyyntymään. Ohut vernissakerros voi olla hyvä ratkaisu. Vernissaukseen voi käyttää samoja vernissoja kuin käytetään öljymaalauksen suojana, eli dammaria tai synteettisiä loppuvernissoja kuten Daler-Rowneyn Clear Picture varnish, jota saa myös spray-purkissa. Sprayn etu on, että vernissakerroksesta saa riittävän ohuen eikä maalaukseen tarvitse kajota siveltimellä.

  5. Anita Ojanen sanoo:

    Hei,
    olisin kiitollinen tiedosta voiko tempera, lähinnä muna-tempera, maalata koristekaakeleita? Ei kovaan käyttöön.

  6. markku sanoo:

    Aika heikosti tempera pysyy kiinni keramiikkapinnassa. Kannattaa kokeilla posliiniväreillä. Katso vaikka http://www.posliinipirtti.com

  7. Maritta sanoo:

    Minulla on jotain aika vanhoja Reevesin värijauheita (Reeves brilliant tempera powder colour). Ne ovat 500 gramman pahvipaketeissa, en tiedä ovatko oikeita temperoita, sillä sekoitusohje on 1 mitta vettä/ 2 mittaa värijauhetta. Pakkauksessa ei puhuta guassista vaan temperasta.
    Paketin kyljessä on mainittu lisäaineita, joita käyttämällä väri soveltuu erilaisiin tekniikoihin:
    GREYHOUND MEDIUM (maalausneste?)
    REEVES CRAFT POLYCELL (sormiväri tai kampaustekniikkamaali)
    GELMIX (sormiväri)
    BLOCKMIX (painoväri laattapainantaan?)
    DYEMIX (kangasmaali, jonka voi kiinnittää silitysraudalla)

    Saako Minoasta tai jostain näitä tai vastaavia aineita? Tai onko olemassa kotoisia aineita, joita sekoittamalla saisin värijauheesta esim. painoväriä tai pesunkestävää kangasmaalia.

  8. markku sanoo:

    Nimitystä tempera käytetään varsin kirjavasti, koska alunalkaen temperaksi on kutsuttu oikeastaan kaikkia taiteilijan maaliaineita. Temperaksi sanotaan myös kaseiini- ja kumitemperaa, ja kuten noista yllä kertomistani resepteistä ilmenee, niissä ei tarvita kananmunaa emulgaattorina silloin, kun sideaineeseen ei lisätä öljyä. Usein tempera-nimitystä käytetään guassiväreistä puhuttaessa. Esimerkiksi Umtonin guassivärituubien kyljessä lukee ”tempera gouache extra fine”.
    Reeves ei näytä antavan tietoa siitä mikä olisi noiden väripulvereiden sideaine, joten en ala arvailemaan. Tuskin niissä mitään erityisempää huonoutta on, käytä pois ohjeen mukaan. En myöskään usko, että niissä olisi mitään ”parasta ennen”-päivämäärää. Arabikumi tai kuiva kaseiini ei juuri miksikään muutu pitkänkään ajan kuluessa – tai jos sideaine on synteettinen, se pysynee käyttökunnossa pitempään kuin ihmisiän verran.
    Minoassa ei ole vastaavia pulvereita. Meiltä löytyy kyllä Daler-Rowneyn Textile Printing Mediumia, joka on tarkoitettu sekoitettavaksi akryylivärien kanssa. Väri kiinnitetään kankaaseen Dyemixin tapaan silitysraudalla. Textile Printing Medium on suunniteltu käytettäväksi erityisesti System3-akryylivärien kanssa, oletettavasti sopivan viskositeetin takia. System3-värit ovat Cryla-akryyleja juoksevampia.

  9. Maritta sanoo:

    Kiitos vastauksestasi, Markku. Ja kiitos myös yllä olevista tarkoista ja mielenkiintoisista ohjeista ja resepteistä.

  10. Varpu sanoo:

    Hei, voisiko temperapigmenttejä jollakin keinolla käyttää liisteritekniikalla maalaamiseen? Toisin sanoen miten niillä pystyisi värjäämään vehnäjauhosta ja vedestä keitetyn liisterin (lisäämällä kananmunaa??)? Värjätty liisteri levitetään paperille (täytyykö paperi pohjustaa?) ja kuvioidaan kammoilla sun muilla esineillä tai vaikka käsillä. Olisi myös hyvä, jos pigmenteillä voisi jotenkin vielä lisätä toista väriä liisterivärin päälle, onnistuuko se?

    Ainakin jonkun taitajan mukaan paras väri liisteritekniikkaan on akryyli (acrylic ink), mutta oma ideologiani on muoviton enkä haluaisi käyttää akryylivärejä. Toisaalta maalaan ja kuvioin liisteriä mieluusti myös paljain käsin, joten värin pitäisi olla täysin myrkytöntä. Olisin tosi tosi iloinen ja kiitollinen vastauksesta!

  11. markku sanoo:

    Voit varmasti värjätä liisterin aivan yksinkertaisesti pigmenttiä lisäämällä. Sopiva pigmentin ja liisterin suhde löytyy kokeilemalla. Sekoita pigmenttiä ja liisteriä suhteessa 1:1 ja tee koemaalaus. Jos kuivuneesta pinnasta irtoaa väriä, vähennä pigmentin määrää. Pohjustusta ei tarvita jos maalaat paperille. Olettaisin että liisteri kylläkin kellastuu ajan mittaan. Liisteri ei kovetu pysyvästi vaan liukenee aina uudelleen kastuessaan, joten päällemaalaukset käyttäytyvät akvarellin tapaan. Päällemaalausta ei siis kannata tehdä kovin vetisellä värillä. Tässäkin toiminee ”lihaa luitten päälle”-periaate, eli päälle tulevien värikerrosten pitäisi olla alla olevia paksumpia. En kuitenkaan suosittele että maalaisit liisterivärillä kovin paksusti. Kokeilemaan vaan!

    Akryylivärin ja liisterin sekoittaminen onnistunee, ja se varmastikin tekee väripinnasta joustavamman ja pitkäikäisemmän. Värin myrkyllisyys ei riipu sideaineesta vaan pigmentistä. Valitse siis myrkyttömiä pigmenttejä. Mutta se on totta, että akryyliväri säilynee maailman tappiin saakka ja liisteriväri ei, eli jos siedät että maalauksesi ikä on rajallinen, pitäydy pelkässä liisterisideaineessa. Hyvissä olosuhteissa senkin ikä voi olla varsin pitkä.

  12. Jarmo sanoo:

    Varoittelit kadiumin ja koboltin käytöstä myrkyllisyyden takia.
    Soveltuuko kadium ja koboltti pigmentit huonekalujen (mitkä olisi kosketus käytössä päivittäin) maalaukseen tempera tekniikalla.

  13. markku sanoo:

    Vaaraa tuskin on jos pinnasta ei irtoa väriä. Varmista että pigmentit ovat hyvin sekoittuneet sideaineeseen. Temperavärin lopullinen kovettuminen kestää pari viikkoa, tuoreesta pinnasta väriä irtoaa helposti. Jos perheessä on pieniä lapsia tai lemmikkejä, niin kannattaa tietysti käyttää mieluummin myrkyttömiä pigmenttejä mutta tuskinpa aikuiset keksivät tuolinjalkoja pureskella.

    Kadmiumit ovat aika kimakoita värejä huonekalumaaleiksi. Jos suunnittelet sekoittavasi niistä jonkun murretumman sävyn, niin kannattaa harkita kadmiumien tilalle maavärejä.

  14. Juha-Pekka Kuusela sanoo:

    markku: makusna kullakin lisäksi lisäisin että kuulemma länsimaiset kadmoim pigmentit on turvallisempia kun venäjä/kiina jne linjan tavara. Tiedä sitten en ole asiantuntija…
    ps. sitä paitsi kadmium ja koboltti pigmentit ehkä tyyriitäkin huonekalu käyttöön toki valonkestollakin huonekaluissa väliä. ja itse taas vältän eläinperäisiä ainesosia taiteessa paitsi siveltimien karvoissa ja eräs musta pigmentti.

  15. markku sanoo:

    Minulla ei ole tietoa että kadmiumien myrkyllisyyksissä olisi eroa valmistajamaan mukaan.

    Perinnemaaleissa tietysti käytettiin halpoja ja helposti saatavia maavärejä, eikä moderni huonekaluteollisuuskaan ole halukas käyttämään kallita ja myrkyllisiä pigmenttejä.

    Eläinten hyvinvointia ajatteleva joutuu tyytymään synteettisiin siveltimiin. Siveltimiin käytetään tarhattujen eläinten karvoja.

  16. hilla ojennus sanoo:

    Hei!

    Haluaisin kokeilla tekniikkaa, jota Reidar Särestöniemi käytti tauluissaan. Katsoin videota, jossa teki taidettaan ja kaatoi pigmenttiä suoraan taulun pinnalle, ensin maalia ja sitten pigmenttiä. Osaatko neuvoa miten laittaisin samalla tekniikalla , säröilevää pintaa, miten se syntyy? Kuten sammale-kuvat, jossa maali säröilee ja ikäänkuin kiehuu vaahdoksi. Olisi jännä kokeilla, miten sen saisi syntymään?

    HO

  17. Mairetuulikki sanoo:

    Maalaan koreja muna-öljy-temperalla. Asiakas toivoisi pinnasta kiiltävää ja löysin tuon
    Daler-Rowneyn Clear Picture varnish-tuotteen. Kuinka kauan pitää odottaa työn kuivumista ennenkuin sitä voi käyttää esimerkiksi suihkeena?

  18. markku sanoo:

    Hilla, Reidarin tekniikka ei ollut kovin materiaaliopin sääntöjen mukaista. Niinpä ateljeen yhteyteen oli tarpeen rakentaa uima-allas, että kosteus olisi riittävä pitämään pigmentin kankaalla. Särestöniemi oli kiinnostunut akryylivärien mahdollisuuksista, ja silmämääräisesti katsoen näyttää että kankaalla on vuorottain pigmenttiä ja vaihtelevan paksuisia värikerroksia. Kun märkään maaliin kaataa pigmenttiä, se pysyy kiinni niinkuin jauhomainen aine yleensäkin tahmealla pohjalla. Tahmean aineen kuivuessa jauho tietysti irtoaa helposti. Pigmentin kiinni pysymistä voi auttaa sillä, ruiskuttaa tai kaataa päälle esimerkiksi akryylimediumia, jolloin pigmentti jää läpikuultavan kalvon alle. Näin ei kannata toimia, jos toivoo teokselle pitkää ikää.

    Säröilevää pintaa saa aikaan esimerkiksi siten, että aluskerroksessa sekoittaa akryyliväriin kuivumista hidastavaa mediumia (kuten Daler-Rowneyn Slow Drying Gel) ja maalaa sen päälle pelkästään vedellä ohennetulla akryylivärillä, jolloin päällimmäinen väripinta kuivuu aluskerrosta nopeammin.

    Reidar Särestöniemi on löytänyt tekniikkansa omin päin kokeilemalla, niinkuin maalarit useinkin. En tiedä onko Reidar jossakin yhteydessä tarkalleen kertonut maalaustapaansa.

  19. markku sanoo:

    Mairetuulikki, öljyvärin yhteydessä kuivumista pitäisi periaatteessa odottaa puoli vuotta. Tempera kuivuu tietysti huomattavasti nopeammin. Kuivumisaika riippuu värikerroksen paksuudesta ja rasvaisuudesta. Kokeile yksinkertaisesti sormella. Niin kauan kun väriä irtoaa sormella hankaamalla, kuivumisprosessi on kesken. Siihen kuluu joitakin viikkoja.

  20. Matti Karjula sanoo:

    Kuinka nopeasti temperan päälle voi jatkaa öljyvärillä? Tarvitseeko väliin sivellä dammaria?Käykö pelkällä kananmunalla maalattu kerros öljyvärin alle?

  21. markku sanoo:

    Öljyvärillä voi jatkaa temperan päälle varsin pian, ja tuoreelle munatemperapinnalle öljyvärin tarttuvuus onkin oikein hyvä. Temperakerroksen kovettuessa tarttuvuus hieman heikkenee, joskaan ei silloinkaan kovin ongelmalliseksi saakka. Dammaria ei tarvita välivernissaksi. Munatempera kuivuu nopeasti, tietysti alustasta ja olosuhteista riippuen. Kun vesi on haihtunut, voit siirtyä maalaamaan öljyväreillä.

  22. markku sanoo:

    Matti, vielä; jos puhtaan munatemperan sijasta käytät muna-öljyemulsiota, odotusaika on tietysti hieman pitempi, öljyn hitaasta kuivumisajasta johtuen. Tempera-alusmaalaus on kuitenkin yleensä ohut, eikä öljyä sisältävän emulsionkaan kuivumista tarvitsee kauaa odotella. Kokeile sormella, jos tuntuu kuivalta, niin voit jatkaa työskentelyä.

  23. Anu Ahonen sanoo:

    Kysyisin sellaista, että tekee mieli maalata muna- ja munaöljytemperalla pohjustamattomalle akryylilevylle tai pleksille. Pinta haraa silloin mielenkiintoisesti vastaan.
    Ongelmaksi jää tietysti, että pinta pitäisi suojata jälkikäteen jollakin aineella, munatempera kun ei ollenkaan imeydy pintaan vaan jää kellumaan sen päälle.

    Onko Minoalla mitään ainetta jota voisi suositella? Kävisikö esim. Daler-Rowneyn synteettinen Picture Varnish vai onko tekniikka tuhoon tuomittua?

  24. markku sanoo:

    Tekniikka on ehkä maalatessa mielenkiintoinen, mutta sen kestävyys vaikuttaa hyvin epävarmalta. Vernissa maalipinnan päällä ei auta, koska väri ei kuitenkaan ole kiinnittynyt hyvin alustaan. Vernissa ei muutenkaan ole sen parempi liima kuin väripinta itsessään. Pleksin ongelma on aina se, että siinä on maalille niukasti tarttumapintaa. Akryylivärin tuntuma on paljolti temperan kaltainen, ja se sopisi pleksille maalaamiseen paremmin. Vedellä ohennettuna sekään ei ota kiinni. Hyvä voisi olla heavy body -akryyliväri sellaisenaan tai sekoitettuna pieneen määrään jotain akryylimediumia.

  25. seela sanoo:

    Hei, olen maalannut muutaman taulun munatemperalla, käyttämällä vain keltuaista ja vettä.
    Mikä aine sopii parhaiten loppuvernissaukseen ja milloin se pitää laittaa?

  26. markku sanoo:

    Seela, rasvaton tempera kuivuu nopeasti, joten loppuvernissauksen voi tehdä aiemmin kuin öljymaalauksen yhteydessä. Anna maalauksen kuivua muutaman viikon ajan. Vernissaukseen sopii dammarvernissa tai täysin väritön picture varnish.

  27. KM sanoo:

    Kiitos näistä ohjeista. Kokeilin sekoittaa munankeltuaista tuubi guassi/peiteväreihin n.1/1 suhteessa ilman öljyä. Käytin keltuaista melko reilusti. Maalipinta on melko vettäkestävää ja himmeästi kiiltävää. Vastaakohan näin tehty väri temperaa?.
    Onko tempera täysin liukenematon veteen kuivuttuaan/kuivumisaika useampia viikkoja, vaikka pinta vaikuttaa kuivalta n. 30min. jälkeen ?.

  28. markku sanoo:

    Eräänlainen tempera tuokin on. Guassivärien sideaine arabikumi on ns. palautuva liima, joka pysyy aina vesiliukoisena, joten aivan täysin veteen liukenematon ei guassivärin ja kananmunan yhdistelmä ole. Harvoin maalauksen aivan vedenkestävä tarvitseekaan olla. Paremmin vettä kestävä temperaemulsio on pellavaöljyn ja kananmunan seos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>