Paperiopas

Väitetään että paperin keksijä oli kiinalainen Tsai Lun, joka esitteli uuden keksintönsä keisarille v. 105. Jos eläinkunnan keksinnöt lasketaan mukaan, niin ensimmäinen paperin keksijä on ampiainen – sanotaan nyt vaikka sitten kiinalainen ampiainen. Ampiainen nimittäin valmistaa pesänsä pureskellusta puukuidusta, eli paperista.

Tsai Lunin keksimä paperin valmistuksen menetelmä pysyi kiinalaisten paperintekijöiden salaisuutena pitkään. Naapurimaissa Koreassa ja Japanissa paperia valmistettiin vasta viisisataa vuotta myöhemmin. Arabit oppivat paperin valmistuksen kiinalaisilta sotavangeilta 800-luvulla ja veivät seuraavina vuosisatoina paperin valmistuksen taidon ensin pohjoiseen Afrikkaan ja sieltä edelleen islamilaiseen Espanjaan 1100-luvulla. Italiaan paperi tuli samoihin aikoihin kuin Espanjaan mutta eri reittiä. Muualla Euroopassa paperia alettiin valmistaa 1300-luvulla. Pitkä siis oli paperin matka.

 

Paperikuidut

Paperia valmistetaan puumassasta tai muista kasvikuiduista käyttötarkoituksen mukaan. Piirustuspapereissa käytetään tavallisesti puukuitua. Huokeimmat akvarelli- ja grafiikanpaperit ovat nekin puukuitua, mutta laadukkaammat paperit ovat joko puukuidun ja puuvillan sekoitetta tai täyttä puuvillaa. Täyspuuvillapaperit ovat arvostetuimipia. Usein näistä käytetään nimitystä lumppupaperi, mutta nimitys ei oikeastaan pidä paikkaansa, koska nämä paperit tavallisesti tehdään ensikuidusta, eli käyttämättömästä puuvillasta. Käytetyn puuvillakuidun imevyys olisi ensikuitua parempaa, kuten jokainen arkikokemuksestakin tietää. Vanha puuvillapaita sopii lattiarätiksi uutta paremmin.

Akvarellipaperit voivat olla myös pellavaa, joka on paperikuituna erinomaista mutta teollisessa valmistuksessa pellavapapereita ei enää tapaa. Pellavapapereita valmistavat ainoastaan korkeaan laatuun keskittyvät pikkupajat, kuten espanjalainen Meirat, joka valmistaa paperit käsityönä. Muitakin kuituja voisi paperinvalmistuksessa käyttää, esimerkiksi hamppua. Pikkupajojen valmisteina voi löytää hyvinkin monenlaisista kuiduista tehtyjä papereita.

Japaninpaperien kuidut poikkeavat eurooppalaisista. Niissä käytetään esimerkiksi gampipuun, mitsumatapensaan tai mulperipuun kuituja. Eri mulperipuulajien kuiduista käytetään yleisnimitystä Kozo.

 

 

 

 

 

 

 

Japaninpaperit ovat hyvin ohuita, joten niissä käytettäviltä kuiduilta edellytetään erityistä lujuutta. Myös bambu on hyvä itämainen paperikuitu. Eurooppalaista valmistajista sitä käyttää Hahnemühle Bamboo-akvarellipaperissaan. Bambu kasvaa hyvin nopeasti, eli on nopeasti uusiutuvaa.

Kullakin kuitukasvilla on sille ominainen kuitu: puuvillakuitu on pitkää, ohutta ja taipuisaa; kovien puulajien kuidut ovat lyhyitä ja ohuita; pehmeiden puulajien kuidut ovat tyypillisesti pitkiä ja paksuja. Pitkä- tai paksukuituinen paperi on lujaa ja jäykkää. Lyhytkuituinen paperi on läpinäkymätöntä ja paksun tuntuista. Erilaisilla kuitusekoituksilla voidaan valmistaa kulloiseenkin käyttötarkoitukseen sopiva paperi. Pitkäkuituista havupuusellua voidaan käyttää lujitemassana, joka antaa paperille lujuutta. Lyhytkuituista koivua käytetään suomalaisen lehtipuusellun raaka-aineena.

 

Grammapaino

Paperin grammapaino tarkoittaa yhden neliömetrin kokoisen paperin painoa grammoina. Paksu paperi yleensä kestää kovempaa työskentelyä ja akvarellipaperina imee vettä enemmän, joten paperin paksuus on ainakin jossain määrin laatukysymys. Riippuu kuitenkin työskentelyn tavasta ja tavoitteista mikä on sopiva paperin paksuus. Kepeä työskentely ohuelle paperille voi näyttää hyvinkin tyylikkäältä.

Piirustuspaperien grammapaino on yleensä 80 – 250gsm ja grafiikanpaperin vähintään 150gsm. Pastellitöihin sopivat Ingrespaperit ovat paksuudeltaan vain 100gsm. Teollisten akvarellipaperien painot ovat yleensä 150 – 600gsm. Meirat valmistaa akvarellipapereita 1000gsm:n saakka. Japaninpaperien grammapaino on hyvin pieni, kevyimmät ovat vain 12gsm.

 

Valmistusmenetelmät

Paperit tehtiin käsityönä 1700-luvulle saakka. Käsintehdyssä paperissa kuitujen sidos on sattumanvarainen ja siksi luja. Käsintehdyn paperin tunnistaa pinnan epäsäännöllisyydestä ja paperin rosoisista reunoista. Ennen 1800-lukua käsintehdylle pellavapaperille painetut kirjat ovat usein edelleen yllättävän hyvässä kunnossa. Puukuitusellun keksimisen tuloksena oli heikompilaatuinen paperi, mutta se oli halvempaa.

Rumpuviira- eli “mould-made”-paperi jäljittelee käsintehdyn tuntua, mutta on valmistusmenetelmänä nopeampi. Rumpuviirakoneessa massa liikkuu hitaasti. Rumpuviirapaperi on laadultaan varsin hyvää, tietysti riippuen siitä onko paperi puu- vai puuvillakuitua. Arvostetuimmat teolliset akvarellipaperit ovat rumpuviirapapereita. Tällaisia ovat esimerkiksi Hahnemühlen Cezanne, Daler-Rowneyn Langton Prestige ja St. Cuthberts Millin Saunders Waterford- ja Millford-paperit, jotka kaikki ovat täyspuuvillapapereita. Koneen säännöllisen pyörimisen vuoksi kuidut pyrkivät asettumaan jonkin verran yhdensuuntaisesti, mutta haitta ei ole merkittävä. Rumpuviirapaperit ovat hyvin tasalaatuisia. Rumpuviirapaperin tunnistaa käsintehtyä paperia muistuttavista rosoisista reunoista.

Kolmas vaihtoehto on Fourdrinier- eli tasoviirakoneella tehty paperi jossa massa liikkuu nopeammin, jolloin kuitusuunta tulee enemmän esille kuin rumpuviirapaperissa. Tällainen paperi on lujaa yhteen suuntaan revittäessä, mutta toiseen suuntaan heikompaa. Tasoviirapaperissa on yleensä leikatut reunat. Tasoviirakoneella tehdään useimmat piirustuspaperit ja myös huokeat akvarellipaperit.

 

Happovapaa paperi

Paperin täytyy olla happovapaata, eli sen pH:n tulee olla neutraali, jottei se kellastuisi ajan mittaan.

Niin sanottu puuvapaa eli hiokkeeton paperi on tehty kemiallisesti valmistetusta puukuitusellusta, jossa selluloosa on kokonaan erotettu muusta puuaineksesta. Puussa on lajista riippuen selluloosaa 30 – 50%. (Puuvilla- ja pellavakuidut ovat pääosin selluloosaa, joka on kasvin soluseinien rakenneaine). Vaihtoehtoinen puukuitumassan valmistustapa on että massa tehdään mekaanisen rasituksen avulla, joko hiomalla tai hiertämällä. Tällainen massa sisältää selluloosan lisäksi myös puuaineksen sisältämän ligniinin, joka on puussa kuitujen sidosaine. Mekaanisella menetelmällä massaa saadaan enemmän mutta massan sisältämä ligniini kellastuttaa paperin ajan kuluessa, joten tällainen paperi ei sovellu taidepaperiksi jonka pitäisi säilyttää valkoisuutensa mutta se käy kyllä luonnos- ja painopaperiksi.

 

Piirustuspaperit

Luonnostelu (sketching) -paperit ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu pelkästään luonnosteluun. Ne eivät ole pitkäikäisiä, eikä niitä kannata käyttää lopullisiin taideteoksiin. Ne ovat ohuita eivätkä ne ligniinipitoisuutensa vuoksi useinkaan ole yhtä valkoisia kuin varsinaiset piirustuspaperit.

Piirustus (drawing) -paperit ovat happovapaita, puhtaan valkoisia ja pitkäikäisiä. Ne kestävät hankausta ja kumittamista.

Määritelmät näiden paperityyppien välillä ovat epäselviä.

 

Akvarellipaperit

Huokeammat paperit ovat puukuitua. Nykyiset puukuitupaperit ovat usein happovapaita, eivätkä siis kellastu. Puukuitupaperi imee vettä puuvilla- tai pellavapaperia heikommin. Puukuitupaperin pinta voi olla hyvin kulutusta kestävä. Niissä käytetään erilaisia selluloosasekoituksia ja vaihtelevia pintarakenteita, ja vaikka ne ovatkin vähemmän arvostettuja, niistä voi hyvinkin löytää mieleisen paperin.

 

 

 

 

 

Puuvillapapereista laajin valikoima Minoassa on Waterford-papereita, joita valmistetaan 190-, 300-, 425- ja 638-grammaisina ja pintarakenteeltaan sileänä, puolikarkeana ja karkeana.

Hahnemühlen Cezanne on monelle mieleen. Sitä on saatavana karkeana ja sileänä. Se tuntuu siveltimen alla mukavan rouhealta.

Daler-Rowneyn Langton Prestige on hieman Hahnemühlen Cezannea karkeapintaisempi 300-grammainen paperi.

Käsintehdyt Meiratin paperit ovat pellavapapereita. Ne ovat erittäin lujia, pinnaltaan eläviä ja hyvin miellyttäviä akvarellipapereita, joilla väri näyttää aina hyvältä. Paksuin Meirat on peräti 1000-grammaista.

 

 

 

 

 

Hahnemühlen Bamboo on kiinnostava 265-grammainen lämminsävyinen ympäristöystävällisempi paperi. Bambu uusiutuu hyvin nopeasti. Bambupaperissa on bambukuidun lisäksi 10% puuvillaa.

Daler-Rowneyn Aquafine on edullinen 300-grammainen puukuitu-akvarellipaperi.

 

Paperin kiinnittäminen alustaan

Ei ole välttämätöntä kiinnittää akvarellipaperia alustaan, mutta jos haluaa paperin pysyvän paikallaan ja suorana, se on kiinnitettävä. Paperi kiinnitetään tukevaan puu-, pahvi-, tai kovalevyalustaan liimapaperilla, nastoilla tai puristimilla kulmista. Ennen kuin paperi kiinnitetään alustalle se kostutetaan hyvin molemmilta puoliltaan puhtaaseen veteen kostutetulla sienellä ja annetaan veden imeytyä paperiin jonkin aikaa. Sen jälkeen paperi tasoitetaan alustalle (kuprut pois) ja kiinnitetään mieluiten happovapaalla liimapaperilla. Valmis maalaus irrotetaan paperiveitsellä.

Maalarinteippi on hätävara, se pitää kostutetun paperin paikallaan hyvin huonosti, mutta on toisaalta helposti irrotettavissa työskentelyn aikana.

Paksu, hyvin märkä paperi pysyy kohtalaisen hyvin alustassa ilman sen kummempaa kiinnittämistä.

Alustaa valittaessa olisi vältettävä kemikaaleja sisältäviä levyjä. Kemikaalit imeytyvät paperiin, jolloin happovapaasta paperista tuleekin hapanta.

Paperin oikean maalauspuolen näkee vesileimasta, jos sellainen on. Toinen tuntomerkki on, että paraatipuolen on pintakuvio erottuu terävämpänä. Useimmiten molemmat puolet ovat samanlaisia, eikä asialla ole erityistä väliä. Joissakin papereissa toinen puoli on sileä ja toinen karkea, ja maalari voi valita kumpaa käyttää.

 


 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>