Muista käydä Ateneumin Picasso-näyttelyssä!

Ei kannata jäädä odottamaan, että tämän tason Picasso-näyttely tulisi toisenkin kerran Suomeen. Tuskin tulee. Esillä on parisataa hyvin valittua työtä, joista saa jokseenkin kattavan käsityksen Picassosta. Näyttelyssä on myös melkoinen määrä aivan huipputöitä.

Pariisin Picasso-museosta remontin vuoksi evakkokiertueelle lähetetyt työt tulivat aikanaan Ranskan valtion omistukseen perintöveron vastineena. Perikunta antoi museon valita parhaimmiston Picasson jäämistön 70 000 työn joukosta. Vaikka Picasso aloitti taiteen tekemisen varhain ja työskenteli aktiivisesti 93-vuotiaaksi saakka, töiden määrä työvuotta kohti on käsittämätön.

Ateneumissa kävijä ihmettelee Picasson ideoiden loputtomuutta, mutta tästä näyttelystä onkin karsittu tyhjää käyvä sekoilu ja haparointi – tai eipä oikeastaan täysin, kyllä siellä on mukana jokunen riemastuttavan kökkökin työ. Picassokin osaa piirtää välillä todella huonosti.

Picassoon liittyy tietysti aina se ”tuon minäkin osaisin tehdä”-efekti; se ärsytys, että joku maalaa äärimmäisellä itseluottamuksella jotain, joka on hyvin yksinkertaista, arkipäiväistä, vähän naiivia ja samalla brutaalia. Siihenkö se jää? Varhaisvuosien jälkeen Picasso harvemmin vaivautui briljeeraamaan sellaisella taitavuudella jolla saisi kansanjoukot hurraamaan. Picasso hallitsee kuitenkin loistavasti kuvan lainalaisuudet. Maalaukset näyttävät vaivatta tehdyiltä, mutta itse asiassa Picasso sai valmista vasta melkoisen rutistuksen jälkeen. Onkin huikeaa nähdä, miten taiteilija on vuosikymmenestä toiseen jaksanut aloittaa maalauksen aina ikään kuin puhtaalta pöydältä. Toki aiheet ja lopulta tyylikin vakiintui, mutta silti jokainen työ syntyi melkoisen kamppailun tuloksena. Ihme kyllä, energiaa riitti vielä kolme vuosikymmentä eläkeiän täyttymisen jälkeen. Picasso sanoi itse ensin maalaavansa maalauksen ja sitten tuhoavansa sen; maalaus on se mitä tuhotessa jää jäljelle. Se näyttää tarkoittavan sitä, että Picasso työsti maalausta niin pitkään, että päätyi johonkin sellaiseen ei-ilmeiseen ratkaisuun jota ei voi päättää etukäteen.

Picasso ei monen laiskemman taiteilijan tapaan päätynyt jäljittelemään itseään. Silti Picasso lienee jäljitellyimpiä taiteilijoita, Picasson kaikkien tunteman merkin kaltaiseksi muodostunutta tyyliä osaa jäljitellä kuka tahansa. Ja mikäpä siinä, jäljittely voi olla hyvä pohja omille ideoille. Sitähän Picassokin teki mielellään, maalasi omia versioita toisten töistä.

Kategoria(t): Taidenäyttelyt. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *