Orgaaninen ja epäorgaaninen

Vanhemmissa maalausoppaissa usein kerrotaan ehdottomana näkemyksenä, että maalarin on syytä pitäytyä rajatussa paletissa; värituubeja ei kuuluisi olla tusinaa enempää. Tosi sankarillinen maalari pärjää kuudella värillä.

Olen päinvastaisen koulukunnan edustaja. Olen sillä kannalla, että värisekoitukset on syytä pitää yksinkertaisina ja on hyvä päästä liikkeelle mahdollisimman läheltä sitä sävyä jota tavoittelee. Jos värivalikoima on kovin suppea, sekoituksista tuppaa tulemaan aika sameita. Toki tämä on myös makuasia. Niinkin voi ajatella, että pyrkii ottamaan kaiken irti hyvin niukasta värivalikoimasta.

Yksi valinnan paikka on myös se, suosiiko orgaanista vaiko epäorgaanista palettia. Sanasta orgaaninen voi tulla mieleen jonkinlainen luomumpi värivalikoima. Oikeasti asia on juuri päinvastoin. Suuri osa orgaanisista pigmenteistä on moderneja kemianteollisuuden tuotteita. Orgaaniset värit ovat hiiliyhdisteitä, jotka usein ovat väriliuoksia ja ne saadaan kiinteiksi pigmenteiksi siten, että väriaine sekoitetaan esimerkiksi saveen, eli kiinteä aine värjätään väriliuoksella. Näistä väreistä käytetään nimitystä substraattiväri tai lakka; esim. ”crimson lake”, ”phtalocyaninen blue lake”. Orgaaniset värit ovat usein värjäysvoimaltaan hyvin tehokkaita värejä mutta eivät niinkään peittäviä. Tutuimpia orgaanisia värejä ovat edellämainittujen lisäksi esimerkiksi naftoli- ja kinakridonipunaiset, dioksatsiinivioletti ja ftalosyaniinivihreä – siis oikeastaan ne pigmentit, jotka maalari tunnistaa tuubin kyljessä olevasta maininnasta ”hue”. Näitä käytetään ”aitojen” pigmenttien jäljitelminä juuri siksi, että ne ovat värjäysvoimaltaan hyvin tehokkaita, jolloin niitä voi myös laimentaa reilummin. Pigmentteinä ne eivät sinänsä ole ollenkaan huonompia kuin perinteiset epäorgaaniset pigmentit. Ne eivät myöskään ole epäorgaanisia pigmenttejä myrkyllisempiä. Myrkyllisimmät pigmentit löytyvät epäorgaanisten puolelta. On hyvä pitää mielessä, että kaikki maasta löytyvä ei ole syötävää.

Epäorgaanisia pigmenttejä ovat ne nimeltään tutummat, kuten kadmiumit, kobolttivärit, ultramariinit, preussinsininen, seruleenisininen, viridian- ja kromioksidivihreä, aito napolinkeltainen ja aureoliini, ja maavärit. Nämä ovat sävyltään hieman orgaanisia värejä murretumpia, ja niiden fiilis on vähän hillitympi. Näistä kadmium- ja kobolttivärit, napolinkeltainen ja aureoliini ovat varsin kalliita.

Jos olet kimakoiden värien ystävä, palettisi painottuu enemmän orgaanisten värien puolelle. Jos pidät hillitymmän ylevästä meiningistä, luultavasti suosit epäorgaanisia pigmenttejä. Mutta tämä koskee ainoastaan taiteilijavärejä. Georgian-öljyväreissä ja System3-akryyleissa kalliit kadmiumit ja kobolttipigmentit on korvattu vastaavansävyisillä orgaanisilla pigmenteillä. Näissä pigmenttien ärhäkintä terää on taitettu täyteaineella.

Harva kylläkään tekee selkeää valintaa siinä, kummanko tyypin värejä käyttää, eikä tarvitsekaan. Itse suosin sitä asennetta, että käytän laajaa palettia, jolloin arsenaalista löytyy aina täsmäväri kaikkiin tilanteisiin, ilman että joutuisin rakentelemaan kovin mutkikkaita värisekoituksia. Jokainen sekoitukseen lisätty väri kun aina samentaa sekoitusta.

Kategoria(t): Vinkkejä maalarille. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta kohteessa Orgaaninen ja epäorgaaninen

  1. Juha-Pekka Kuusela sanoo:

    Eikä ole keksitty edes aineita jolla saisi värin peittävyyttä/kuultavuutta hallittua no ei ainakaan ilman sivuvaikutuksia. joten siksikään ei monimutkaiset sekoitukset toimi eikä kukkamaalarille joka tekee myös maisemaa helpolla riitä 12 väriä. vaikka hyvänä paletin kokona usein pidänkin noin 18väriä.6 lisä väriä teoriassani ovat
    turkoosi (alustavasti koboltti) ,violetti (mieluiten magnaani),oranssi ja lisä keltainen (kolmas jos okraa ei lasketa joka normaali settiin nähden oranssimpi),punainen (jos ei rautaoksidi punaista lasketa) joka voisi olla tumma lämmin punainen ja sininen joka voisi olla tumma punerva sininen tyyliin pigment blue 60 jonka kemiallista nimeä en saa päähäni nyt (tykkään violettien teosta tuon kanssa ja vihreidenkin eikä tainnu olla huono ruskeisiinkaan…). ja tämä siis pyöreää koska tarkkoja sävyjä en ole tähän omaan teoriaan ajatellut ja loput 12 on se aika ? perinteinen kaksi punaista,kaksi keltaista,kaksi sinistä (ftalon sininen ja ultramariini),kaksi vihreää,keltaokra,rautaoksidi punainen,sepia tai muu tumma ruskea ja musta. joista viimeistäkin tarvitsee joskus.
    ps. suosin molempia esim. kadmium värit minusta usein mielyttävämpiä kuin eräät korvikkeet joskin en tiedä vaihdanko silti vai pysynkö molempien käyttäjänä. luultavasti pysyn koska tykkään itsekkin laajasta paletista ja kun kaikkea ei kerralla uusita hintakaan ei ole este.

  2. markku sanoo:

    Kullakin pigmentillä on oma luonteensa, eivätkä ne sinänsä muuksi muutu. Värisekoituksella voi tietysti vaikuttaa värin peittävyyteen; saat viridianiin lisää peittävyyttä kun sekoitat sihen kromioksidivihreää, ja toisinpäin. Ja titaanivalkoista lisäämällä saat aina kuultavaan väriin lisää peittävyyttä. Läpikuultavien värien hienous on esimerkiksi siinä, että ne tuntuvat sisältävän monta väriä. Sen huomaa varsinkin punaisissa ja keltaisissa: ohuena väri sävyttyy keltaiseen ja paksummin maalattuna punaiseen suuntaan.

    Puhtaita värejä saa, kun sekoittaa lähisävyjä keskenään. Jos paletti on kovin nuuka, niin eipä niitä toisiaan lähellä olevia sävyjä oikein löydy. Kukkamaalareilla varsinkin on ainainen murhe se, että sävyihin ei oikein löydy tarvittavaa potkua. Varsinkin violettien puolella homma jää usein aika yksitoikkoisen harmahtavaksi. Pitäisi satsata niihin kalliisiin väreihin ja niitäkin olisi tarpeen olla riittävä valikoima, mutta kieltämättä maksaa maksaa. Joskin se maksaminen on suhteellista, ei ne värit niin äkkiä kulu, eikä niitä tosiaankaan kaikkia tarvitse – eikä edes kannata – yhdellä kertaa hankkia. Kun hankkii yhden lisävärin silloin tällöin, siihen ehtii tutustua ja etsiä sopivat käyttötavat. Siitähän ei tule mitään, jos värilaatikossa on valtava määrä värejä, joista useimmat eivät tule lopulta edes nimeltään tutuiksi.

    Pigment Blue 60 on indantreenisininen. Se on kestävä pigmentti eikä sävyltäänkään hassumpi mutta puuttuu usein värikartoista, koska sillä ei oikein ole välttämätöntä roolia sinisten joukossa.

  3. juha-pekka kuusela sanoo:

    Tuo rooli juttu makuasia minulle taas on. itse taas ceruliinin sininen lähes hyödytön. ja coboltin sinien ns rajatapaus tykkään yhtä aikaa ja vihaan noh kun tuosta vaikea saada märkää seosta… Ceruliinin sinisen inhoa lisää se että vain ankean harmaan olen sekoituksina saanut josta pidin (vihreä keltaisen kanssa oli minusta jotenkin valju et mitätön yhtä aikaa liian keltainen ja liian sininen…) ja sekin oli ns väärä oppinen eli rautaoksidi punaista (PR101 ja sen erittäinkin peittävää alalajia) sen kanssa yhteen eli olen tehnyt värisekoituksia joita ei kirjoissa ole ja kirjoilla usein vastaan myös sitä että kaukana olevia sävyjä sekoitetaan tuo vain tuon tyylin sävyyn lyhyin reitti eli vähiten pigmenttejä sisältävä. ps. nuo lisäys ohjeet toimii tietysti muuten mutta ne kuten sanoin muuttaa kaikki väriä eli tiedossa ovat mutta eivät sovellu ja toisaalta se onkin homman hienous että väriaineilla oma luonteensa siksi tykkään akvarellista kun se vain korostaa sitä.

  4. juha-pekka kuusela sanoo:

    märkä seos tarkoittaa nyt jos tarvitsen paljon väriä joka levittyy isolle alueelle.

  5. markku sanoo:

    Niinhän se on että jotain suosii ja jotain karttelee, kunnes mieli muuttuu ties mistä syystä. Sitä voi löytää jonkun sekoituksen joka käy sitten välttämättömäksi. Vaikka suosin laajaa palettia, eniten kuluvia värejä ei ole kovin monta. Nyt kun asiaa tulen ajatelleeksi, niin melko merkilliseen peruspalettiin olen päätynyt: pari okraa, napolinkeltainen, caput mortuum, kobolttisininen, kromioksidivihreä. Ihan järjetön setti. Ja sitten on hirveä röykkiö kaikenlaisia täydentäviä sävyjä.

  6. juha-pekka kuusela sanoo:

    no todella merkilliseen mutta aiheet ja miten ne haluaa tehdä sanelee sen. eräälläkin maalarilla oli keltaokra ainoa keltainen ja punainen oli permanent madder tai sinnepäin ja muistelen sininen oli preussin sininen lisäksi joku valkoinen ja musta. paletti jolla en tulisi toimeen itse. Jonkun taidetarvike tehtaan esitteestä tms luin tuosta paletista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *