Tukka putkella

Jos käyt Stonehengessä kerran elämässä, niin älä tee niinkuin me: talla pohjassa Salisburyn tasangon poikki, jarru pohjaan, räps räps pari kuvaa aidan takaa, kravatti suoraksi ja matkaan. Teimme Englantiin muutaman päivän pikavisiitin ja karttaa tutkiessa huomasin että Stonehenge sattui jotenkuten matkan varrelle. Käytettävissä oli neljä tuntia parinsadan kilometrin matkaan Walesin Cwmbranista Stonehengen kautta Bracknelliin Lontoon lähettyville, joten aika näytti riittävän. No kyllähän se riitti. Tulimme Bracknelliin minuutin myöhässä, kun viimeisessä liikenneympyrässä tehtiin ylimääräinen kunniakierros. Minusta on tuntunut Italiassa autoillessa, että liikennettä on paljon, mutta kyllä Englannissa autoilu taitaa olla tuskallisempaa. Eikä GPS muista sanoa, että aja vasemmalla.

Matkan varsinainen tarkoitus oli käydä Daler-Rowneyn järjestämässä koulutustilausuudessa firman tehtaalla Bracknellissä. Samalla reissulla oli tilaisuus käydä Michael Hardingin pajalla Cwmbranissa.

Michael Hardingin paja on yksinkertainen tila Cwmbranin (helpommin lausuttava kuin luettava: ”kumbran”) kyljessä olevalla pienteollisuusalueella. Seutu on kaunista mutta vanhoista peltihallirivistöistä koostuva pienteollisuusalue näytti tavanomaisen rujolta. Mukavuuksia Hardingin pajassa ei liiemmin ole. Firmassa on viisi työntekijää; Michael tekee värit ja tuubittaa, kolme ukkoa on pakkaamassa ja varastoa hoitamassa, ja sihteeri hoitaa sihteerin työt.

Michael Hardingin tapa tehdä värit on hyvin yksinkertainen, koska öljyvärissä ei perimmältään ole mitään mutkikasta. Pigmentti ja pellavaöljy sekoitetaan ensin keskenään isossa astiassa jonkinmoiseksi tahnaksi ja tahna siirretään sen jälkeen hierrettäväksi. Ei Michaelkaan hierrä värejä pelkin lihasvoimin, vaan käyttää hiertämiseen samanlaista, mutta pienempää konetta kuin Daler-Rowney. Michael hiertää öljyvärit kolmeen kertaan. Hiertämisten välillä väri saa levätä päivän verran. Väreihin ei sekoiteta muuta, paitsi että muutamiin sellaisiin pigmentteihin joilla on taipumus tehdä öljyväristä hieman purukumimaista sekoitetaan perinteiseen tapaan muutama prosentti mehiläisvahaa. Koska Hardingin väreissä ei ole kuivikkeita, ne ovat hyvin hitaasti kuivuvia ja siinä mielessä vaativia. Taiteilijoiden vanha kikka jouduttaa kuivumista on sekoittaa hitaasti kuivuviin väreihin nopeammin kuivuvia värejä, esimerkiksi koboltteja tai lyijyvalkoista, mutta se tietysti edellyttää että maalarilla on tietämystä. Muitakin keinoja on: jos maalaat ohuesti, väri tietysti kuivuu nopeammin. Dammaria sisältävä maalineste kuivuu nopeammin kuin pelkkä öljyn ja tärpätin seos. Voit myös sekoittaa väriin sikkatiivia. Useimmat valmistajat sekoittavat sikkatiivin öljyväriin jo tehtaalla.

Perusmenetelmä on Daler-Rowneyllä sama, mutta coctail on mutkikkaampi. Lisäaineita käytetään enemmän. Perinnehenkinen maalari karttelee lisäaineita, mutta ei niitä Daler-Rowneyllakkaan sekoiteta väreihin pahan tahdon takia, vaan parantamaan värien ominaisuuksia. Daler-Rowneylla öljyväreihin lisätään kuivikkeita ja värin leviämistä edistäviä aineita, joten niitä on helppo käyttää. Kaikki värisävyt kuivuvat jotenkuten yhtä nopeasti, eikä maalarin tarvitse muistaa eri pigmenttien kuivumisnopeuksia. Perinteisen maalausjärjestyksen mukaan nopeasti kuivuvat värit maalataan alle ja hitaasti kuivuvat päälle, mikä estää värien halkeilun mutta jos kaikki värit kuivuvat yhtä nopeasti, maalausjärjestyksellä ei ole merkitystä.

Daler-Rowneyn värit hierretään kahteen kertaan. Taiteilijalaatuisten öljy- ja akryylivärien värien pigmentit pigmentit ovat hienojakoisimpia, 10µ (mikrometriä) (Artist-vesivärit vain 5µ ja Aquafine-värit 15µ). Georgian-öljyvärien ja System3-akryylivärien pigmenttikoko on 20µ, sama kuin guassiväreissä. Halvimmissa Graduate ja Simply-sarjojen väreissä pigmenttikoko on 40 – 100µ). Väreissä käytettävien täyteaineiden määrä lisääntyy – ja laatukin heikkenee – tuotteen hinnan laskiessa.

Michael Harding ja Daler-Rowney siis tekevät värinsä erilaisella filosofialla. On täysin maalarista kiinni, kummanko firman väreillä mieluiten maalaa, Hardingin luomuväreillä vai Daler-Rowneyn modernimmilla tuotteilla, tai sopiiko kumpikaan siveltimeen.

Oikeastaan odotimme, että Daler-Rowneyn tehdas olisi puhtaan valkoinen laitos, jossa värit syntyvät jossain koneiden uumenissa ja valmiit tuubit sitten lumpsahtelevat putken päästä siistille liukuhihnalle, mutta eipä näin ollutkaan. Paikka oli sokkeloinen ja ahdas ja kaikkea muuta kuin vitivalkoinen.

Vanhin mylly oli satavuotias ja edelleen käytössä. Koneessa on teräsrullien sijasta kiviset rullat ja sitä käytetään sellaisten värien hiertämiseen, jotka reagoivat teräkseen.

Daler-Rowneylläkin käsityöllä oli yllättävän suuri rooli värinvalmistuksessa ja läpi koko prosessin. Osin se on ehkä vanhoillisuutta, mutta usein myös välttämätöntä. Silmän ja käden yhteistyöllä saadaan pidettyä laatua yllä.

Daler-Rowneyn tuotekatalogi on todella laaja, firma valmistaa kaikkia mahdollisia taiteilijantarvikkeita kaikille käyttäjäryhmille. Tuotteet on jaettu kategorioihin halvoista markettitarvikkeista huippulaatuisiin ammattilaistarvikkeisiin saakka. Voi sanoa, että tuotteet ovat aina hyviä omassa kategoriassaan. Firman halpistavara ei tyydytä ammattilaista tai kokenutta harrastajaa, mutta ei sellainen ole tarkoituskaan. Ei halvalla voi saada huippulaatua.

Värit valmistetaan Bracknellissä ja siveltimet Daler-Rowneyn omassa tehtaassa Dominikaanisessa Tasavallassa. Papereita firma ei tee itse, vaan valmistuttaa ne muilla ohjeiden mukaan. Paperit leikataan ja valmistetaan lehtiöiksi firman omalla tehtaalla.

Rowneyn aloitti pigmenttien valmistuksen jo 1780 ja vaihtoi päätuotteeksi öljyvärit pari vuotta myöhemmin. Vesivärit tulivat tuotantoon 1830 ja ensimmäiset värituubit valmistettiin 1841. Sillä, että öljyvärejä oli saatavana kaupoissa valmiina tuubeina, oli valtava vaikutus siihen, miten oli mahdollista maalata. Oli helppo lähteä ulos maalaamaan maisemaa. Yksinkertainen innovaatio muutti taidehistoriaa.

Rowney oli 1960-luvulla Cryla-väreillään ensimmäinen akryylivärien valmistaja Euroopassa.

Rowneyn väritehdas yhdistyi Dalerin kanssa 1980-luvulla, minkä seurauksena Daler-Rowneysta tuli yksi suurimmista taiteilijantarvikkeiden valmistajista.

Kategoria(t): Uutiset, Vinkkejä maalarille. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>