Tärpättiä ja kynää

Harrastajien kanssa keskustellessa tärpätin kauhut nousevat alituiseen keskustelunaiheeksi. Haisee pahalle, tulee pää kipeäksi ja ihottumaa ja vaikka mitä vaivoja. Ongelmaan on helppo lääke. Perkule, älä läträä! Pienehkön maalauksen maalinesteeksi riittää pari ruokalusikallista maalinestettä. Voit jättää sen tärpättiputelin ostamatta. Osta sen sijaan jotain Umtonin tai Hardingin valmista maalinestesekoitusta. Kun alat maalaamaan, kaada palettikupin pohjalle vähän maalinestettä suoraan pullosta ja pistä pullon korkki kiinni.

Kansalaisopiston tai taidekoulun maalausluokassa voi tosiaan olla tyrmäävä tärpätinkatku, jos kaikki ottavat tavaksi uittaa maalauksensa tärpätissä, pitävät tärpättipurnukkansa auki ja ikkunan kiinni.

Tämän olen sanonut ennenkin, mutta kerrataan: maalinestettä tulisi sekoittaa öljyväriin vain 5 – 10% väriaineen määrästä. Maalineste voi koostua tärpätin ja pellavaöljyn seoksesta suhteessa 1:1, tai jos haluat nopeammin kuivuvaa maalinestettä, sekoita tärpättiä, öljyä ja dammarvernissa suhteessa 1:1:1. Mainitsemissani Umtonin ja Hardingin nesteissä on erilaisia valmiita seoksia, jotka on valmistettu korkeatasoisista raaka-aineista.

Jos tärpätinläträyksen välttely ei auta, vaihda vesiliukoisiin öljyväreihin. Vesiliukoisia öljyvärejäkään ei kannata ohentaa pelkällä vedellä, vaan käytä niiden ohentamiseen veden ja vesiliukoisen pellavaöljyn seosta, jolloin sivellin luistaa mukavasti ja maalaustuntuma vastaa läheisesti perinteisiä öljyvärejä.

Kynät

Minoan ”kynät ja hiilet”-osastossa on monenmoisia piirtämisvälineitä, joita ihmetellessä voi mennä pää pyörälle. Niiden lisäksi meillä on vielä ”pastelli-, vaha- ja muut liidut”-osasto, jossa tulee vastaan osin samojakin tuotteita.

Pastelliliitujen perinteinen sideaine on kaseiini, joka on maidon proteiiniaine. Kaseiini yksinkertaisesti pitää liidun koossa, mutta ei sido pigmenttiä paperiin. Värin saa pysymään kiinni paperissa fiksatiivin avulla. Erilaiset kovat ja pehmeät pastelliliidut toimivat tässä suhteessa samalla tavalla. Ferrarion puna-, seepia- ym. liidut ovat paljolti samanlaisia, mutta kovia.

Vaha- ja öljyliiduissa sideaineena on vahaa ja öljyä, joka pitää liidun kasassa mutta myös kiinnittää värin paperiin, jolloin fiksatiivia ei tarvita. Näiden liitujen päälle ei kuivapastelli tartu.

Hiilet ovat hiiliä, siis hiillettyä puuta.  Hiiliosastollamme tulee vastaan myös Ferrarion liituja, mutta ne lykättiin sinne paremman sijoituspaikan puutteessa.  Hiiliä ne eivät oikeasti ole.

Piirustukseen sopivat hiilet valmistetaan pajupuusta. Hiilissä värivalikoimaa on yksi väri, musta. Puristehiilistä saa tummempaa jälkeä. Hiiltä ja pastellia voi yhdistellä vapautuneesti. Itse asiassa, mitäpä muuta musta pastelliliitukaan olisikaan kuin hiiltä, mutta ei puuhiiltä. Mustat pigmentit saadaan esim. noesta ja hiilletyistä eläinten luista.

Hiilien lähisukulainen on grafiitti. Tämän porukan kolmas serkku on timantti. Timantti on muuten kiva, mutta sillä ei voi piirtää. Lyijykynän teräkin on grafiittia. Grafiitista saa kovempaa, jos siihen sekoittaa posliinisavea. Grafiitin ja saven eri sekoitussuhteista saadaan lyijykynän erilaiset H- ja B-kovuudet. Grafiittikynä on siis itseasiassa lyijykynä, mutta ilman puuvartta. Niissäkin on eri kovuuksia samalla tavalla kuin lyijykynissä.

Värikynien teräkin koostuu pigmentistä ja jostain sideaineesta. Taiteilijalaatuisille värikynille voi odottaa parempaa valonkestoa. Niiltä voi odottaa myös sitä, että jatkeainetta on vähemmän, eli värit ovat voimakkaampia. Akvarellikynien sideaine on vesiliukoista, jolloin kasteltua väripintaa voi jatkotyöstää siveltimellä. Värikynäpiirustuksia ei tarvitse fiksata.

Erilaisia kynä- ja liitutekniikoita voi hyvin yhdistellä, ne eivät pahemmin vierasta toisiaan, paitsi kuten sanoin, vaha- ja öljyliitujen päälle ei kuivempi tekniikka ota kiinni – eikä tietenkään märkäkään; vesiväri ei tartu hyvin öljyliidun päälle. Toisin päin voit tietenkin tehdä, öljyliitu tarttuu kuivan vesivärin päälle.  Muutoin eri piirustustekniikoita voi hyvin yhdistellä akvarelli- ja guassimaalaukseen. Taatusti valonkestäviä ovat tietysti hiilet ja lyijykynät. Ferrarion liidut ovat myös luotettavia. Pastelliliitujen valonkesto riippuu pigmentistä; Seymourin ja Koh-I-Noorin pastellit ovat enimmäkseen luotettavia. Seymourin maasta kerätyt pigmenttimurikat ovat myös luotettavia, poikkeuksena kasviväristä valmistettu indigoliitu. Luonnon indigo on kaunista, mutta sen valonkesto on epävarmaa.

Yhdistelmätekniikoilla voi löytää uutta jujua töihisi, kannattaa kokeilla.

Kategoria(t): Uutiset, Vinkkejä maalarille. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *