Pidätkö pohjustamisesta?

Rehellisesti sanoen, minä en.  Joillekin se on tärkeä vaihe ennen maalaamisen aloittamista, mutta minä kyllä delegoisin sen työn mielelläni jollekin muulle.  Todella hyvän maalauspohjan tekeminen ei ole ihan helppoa.  Vie aikaa jos haluaa saada työn tehdyksi kunnolla.  Ja kuitenkin se on sama juttu kuin puutarhatöissä, tärkeintä on pohjatyöt.

Maalauksen onnistumista ei yleensä edistä se, että joutuu taistelemaan kehnosti tehtyä pohjaa vastaan.  Ehkä joku on toista mieltä.  Ja todellinen mestari toki pärjää hankalissakin oloissa.  Toissa keväänä kaivoin Erkki Pirtolan kanssa hänen hienoja vanhoja töitään homeisista kellarin pahvilaatikoista Amos Andersonin Splätsh-näyttelyyn.  Erkki oli 1970-luvulla vähin rahoin maalannut millä sattuu välineillä tapetille ja suttupapereille.  Työt olivat varsin hyviä mutta niiden kunto alkoi olla kehnonlainen.  Kumarrus Erkille, minä en ole sellainen mestari.  Monesti valitsen töitä näyttelyyn ihan teknisen paremmuuden perusteella.  Teknisestä syystä tukkoon simahtaneet työt jäävät työhuoneen nurkkaan.

Hihkuimme eilen riemusta kun Minoan pihaan kurvasi rekka kyydissään kerrassaan hienoja italialaisia kankaita ja maalauspohjia.  P.E.R. Belle Arti valmistaa sellaista aivan upeaa tavaraa, jota Suomessa näkee harvemmin.  Katso valikoimaa sivuiltamme osastosta ”Maalauspohjat ja kankaat”.

En osaa pohjustaa kangasta yhtä hyvin.  Ei kukaan osaa.  Tietysti omin käsin läträtty pohjuste on ihan kiva juttu, mutta itse uskon tässä asiassa enemmän koneeseen.  Kone osaa.  Belle Artin kankaat ovat jopa kuuteen kertaan pohjustettuja, ja silti niissä on jäljellä kuultavuutta.

Yritimme valita kattavan valikoiman kankaita kaikkiin tarpeisiin.  Siispä saatavana on esimerkiksi liitupohjustettua ja öljypohjustettua kangasta metritavarana.  Samoja saa myös valmispohjina.  Belle Artin valmispohjien kiilakehykset ovat myös riittävän tanakoita.

Erittäin mielenkiintoinen juttu ovat liitupohjustetut poppelipuiset pohjat.  Jos käytät yleensä MDF:ää, kokeile näitä.  Olen itse käyttänyt vuosikaudet MDF-levyjä, joita olen enimmäkseen pohjustanut akryyligessolla, ja liitupohjusteella silloin kun on ollut aikaa.  Mutta MDF ei ole kovin luotettava maalauspohja.  Belle Artin poppelipohjat koostuvat muutamasta ristikkäin liimatusta ohuesta poppelisiivusta ja ne on pohjustettu liitupohjusteella hyvin sileiksi ja nautinnollisen kauniiksi.  Mielettömän hieno pohja erityisesti temperamaalarille!  Tämän näköistä olen itse tekemällä tavoitellut, mutta yleensä en ole jaksanut hioa yhtä viimeisen päälle.  Akryylipohjusteella ei samaa ilmettä saakaan, pitää olla liitupohjuste.

Erinomaisia ovat myös Belle Artin kiilakehykset.  Niiden konstruktio on erilainen kuin mihin Suomessa on totuttu – ja parempi. Katso nämä myös sivuiltamme.

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta kohteessa Pidätkö pohjustamisesta?

  1. Juha-Pekka Kuusela sanoo:

    En ole pohjustanut ja nykyään akvarellimaalarina vihaan paperin esikäsittelyä eli sitä kastelua ettei se kupruile maalatessa niin pahasti. Insipiraatio melkein joskus katoaa tuon vaiheen kanssa.:(
    Joten harvinaisen hyvin ymmärrän noh jo tämän takia että siihen menee aikaa saatikka laatu mitä hommassa vaaditaan.

  2. markku sanoo:

    Akvarelleja maalatessa minä fuskaan paperinpingotushommasta kokonaan. Minusta on kivempi pyöritellä paperia vapaasti pöydällä. Se paperihan alkaa reilummin kupristella vasta aika isossa koossa. Kieltämättä joskus on töissä ollut kohtalaista aallokkoa kehystäjän ihmeteltäväksi.

    Siitä tuli mieleen, että tein kymmenkunta vuotta sitten itse 3 x 3,5 metrisen akvarellipaperin. Vaimoni on paperintekijä, joten minulla on välineitä käytettävissä. Ajatus oli nimenomaan se, että ensin teen suurin vaivoin valmisteluja ja sitten maalaan kevyin mielin jotain ihan spontaania. Käytin arkkiin 12 kiloa pellavaa, eli paksuudeksi tuli vajaat 900 grammaa/neliö. Tein ensin sellaisia puolentoista metrin arkkeja, jotka yhdistelin märkinä yhdeksi isoksi arkiksi. Kohtalaisen ruttuinen paperihan siitä tuli. Projektiin kului kaikenkaikkiaan pari viikkoa. Maalauksen tein päivässä tai kahdessa sillä ajatuksella, että pistän työn näyttelyssä esille, onnistui se tai ei. Maalatessa en tietenkään nähnyt kokonaisuudesta yhtään mitään, kun eihän sitä voinut seinälle nostaa, joten minun piti välillä kiivetä yläkertaan ja kurkistella aikaansaannosta työhuoneen ikkunasta. Tulos oli ehkä jollakin tapaa huvittava. Pidimme Vantaan Myyrmäkitalossa ruotsalais-suomalaisen ryhmän kanssa näyttelyn ja työ oli siellä esillä. Kauppaakin siitä hierottiin pitkään, mutta se tyssäsi lopulta kehystyksen mahdottomuuteen.

    Inspiraatio maalaamiseen ei sillä kertaa kadonnut, mutta inspiraatiota isokokoisten akvarellipaperien tekemiseen minulla ei ole sen jälkeen ilmennyt.

  3. Tanja sanoo:

    uteliaisuuttani kysyn nyt että miten MDFlevy ei ole luotettava? itse ajattelin kokeilla muuta kuin kankaalle maalaamista ( siis öljyväreillä) ja mietin MDF levyä. mutta koska en ole aikaisemmin käyttänyt haluan tietää edut ja haitat. entä belle artin poppelilevy? voiko sille maalata öljyllä? minkä hintasta on?

  4. markku sanoo:

    Kuvataideakatemian materiaalioppiguru Malla Tallgren ei pidä MDF:ää täysin luotettavana. Kenties sen valmistuksessa käytettäviin kemikaaleihin liittyy jokin ongelma. Ongelmat kuitenkin ilmenevät vasta pitkällä aikavälillä.

  5. markku sanoo:

    Käytin MDF:ää maalauspohjana läpi 1990-luvun. En ole tunnistanut niissä selkeästi maalauspohjasta johtuvia vaurioita, edellyttäen että teokset ovat olleet hyvin varastoituja. MDF on varsin tiivistä eikä se ole kauhean altista taipumaan jos töiden koko ei ole kovin iso. Minulla oli tapana käyttää 9-10 mm:n levyjä ja ne pysyivät suorana ainakin 80 senttiin saakka. Hyvä vaihtoehto on käyttää ohutta levyä ja liimata levyn taakse listat pitämään sen suorana.

    MDF on kosteutta imevää ja siitä asiasta minulla on karvaita kokemuksia.

    Belle Artin poppelipohjat sopivat erittäin hyvin öljymaalaukseen. Niiden liitupohjuste imee hyvin mutta ei kuitenkaan liikaa; sivellin luistaa hyvin niille maalattaessa. Poppelipohjien rakenne pitää ne suorina varsin hyvin. Tällä hetkellä niitä on hyllyssä kokoja 24 x 30 cm (8.50) ja 60 x 80 cm (37.50)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *