Taidelehdet

Jos nykytaide tuntuu hämärältä, hyvä tapa päästä siitä jyvälle on lukea taidelehtiä, joissa kerrotaan asioiden taustoja ja myös kritisoidaan näyttelyissä nähtyä. Suomessa ilmestyy niitä muutamia ja ne ovat hieman erilaisille lukijakunnille suunnattuja.

Jaa, että pitääkö mistään mitään tietää? Ennenhän se oli tapana että taiteilija poimii ideansa ulkomaisista taidelehdistä ja esitti ne sitten huimaavina uutuuksina näillä raukoilla rajoilla. Nykyaikana ideat voi poimia vikkelämmin netistä. Mutta minua oikeastaan kiusaa aika paljon tämä suomalainen perehtymättömyyden ja kaikkitietävyyden yhdistelmä, se sinnikäs ajantasaisen tiedon välttely ja härkäpäinen mielipiteenmuodostus silkan naiiviuden pohjalta. Olen nimittäin tullut tutustuneeksi asiaan. Tiedän, että taidelehtiä ja -kirjoja myydään Suomessa kovin vähän, vaikka kuvataideharrastajia meillä on varsin paljon. Suomalainen tekee taiteensa omalta pohjalta sivuilleen vilkuilematta. Tässä täytyy olla väärinkäsitys. Voi olla, että suomalaisessa sielussa jotenkin helähtää ajatus yksinäisestä taiteilijanerosta joka kellarissaan uudistaa taiteen ihan omin päin, mutta tämä ajatussaippuakupla on viisainta poksauttaa saman tien. Sellaisia yksinäisiä taiteilijaneroja, jotka eivät olisi tarkoin perehtyneet myös muiden taiteilijoiden tekemisiin, ei ole koskaan ollut missään. Joka ainoalla Vincent van Goghilla ja Palsan Kallella on ollut runsaasti muutakin näkökulmaa kuin vain omat työt. Usein osoittautuu, että paras perehtyneisyys on juuri niillä taiteilijoilla, jotka vähiten viihtyvät kokkareilla.

Jos sinusta tuntuu, että taiteesi polkee paikallaan, ongelmaan on lääke. Vaivan aiheuttaa tietojen rajallisuus. Ravitsevan tiedon puutteessa taiteen tekeminen jää jumittamaan jonkin yhden ajatuksen ympärille. Jostain syystä harrastajalla se ajatus usein nojaa johonkin sadan vuoden takaiseen taideideaan. Mistä kummasta sellainen mahtaa johtua? Miksi maalarin pitäisi kommentoida sadan vuoden takaisella taidekielellä sadan vuoden takaisia taidetapahtumia? Se on myöhäistä, ne ovat kaikki kuolleita jo. Siis, jos taidelehtiä johonkin tarvitaan, niin tietojen päivittämiseen.

Taidelehtien grand old on Taide-lehti, jota on julkaistu jo viisikymmentä vuotta. Taide-lehti on kotimaisista kuvataidelehdistä tasokkain ja ammattimaisimmin toimitettu. Ikävuosistaan huolimatta lehti on säilyttänyt tuoreutensa. Uusimman numeron pääaiheena on taidekokoelmat. Haastateltavana on Matti Harkonmäki, joka keräsi 1980-luvulla huiman kokoelman, mutta kuinkas sitten kävikään… Lehden juhlavuoden teemana ovat myös menneiden vuosikymmenten tarkastelu. Nyt keskustellaan lehden 1980-luvusta, keskustelijoina Pessi Rautio, Anna Retulainen, Asko Mäkelä ja Jan Kaila. Päätoimittaja Pessi Rautio tekee näyttelykritiikissä kiinnostavaa vertailua siitä, miten kuvanveistäjäliiton arvovaltaisten jäsenten veistokset Wäinö Aaltosen museossa liiton satavuotisnäyttelyssä alkavat kovasti muistuttaa muodoltaan nykykansantaidetta, jota on esillä parin sadan metrin päässä Ars Nova-museossa.

Taide-lehteä saat ainakin Minoasta, Akateemisesta kirjakaupasta ja julkaisijalta Kustannus Oy Taiteesta. Irtonumeron hinta on 10 euroa ja tilattuna 62 euroa.

Taidemaalariliitto julkaisee Taidemaalaus-lehteä, joka nimensä mukaisesti keskittyy maalaustaiteeseen. Lehti on uusi tulokas, joka näyttää vakiinnuttavan paikkaansa ja alkaa näyttää kuvataiteen laatulehdeltä, jota kannattaa seurata. Lehden kirjoittajat ovat useimmiten taidemaalareita, joten lehdessä korostuu taiteilijanäkökulma.

Lehti on tilattavissa Taidemaalariliitosta tai Kultti ry:stä hintaan 20 euroa tai irtonumeroina 4 euroa per lehti.

Tamperelainen Rajataideyhdistys julkaiseen ”1/2”-lehteä. Sekin on ilmestynyt vasta lyhyen aikaa, mutta ote on hyvä. ”1/2”-lehden linja on muita nuorekkaampi, niinpä lehdessä pohditaan vaikkapa sitä, rahastavatko kansanopistot taiteilijaunelmalla nuoria. Lehden päätoimittaja vaihtuu vuosittain, minkä tarkoituksena on antaa erilaisille äänille oma puheenvuoronsa. Uusimman numeron pääkirjoitusta kommentoi Taide-lehden päätoimittaja Pessi Rautio, eli sulassa sovussa ollaan – ja piirit on pienet.

Puoli- (tai oikeammin kai ”Yhden suhde toiseen”) -lehteä löytää Akateemisista kirjakaupoista, Tampereen bukra-kirjakaupasta, muutamista museokaupoista ja Rajatilagalleriasta Tampereelta, tilattuna 19 euroa, irtonumerona 9 euroa.

Taidelehtiä ei siis myydä joka R-kioskissa, mikä tietysti osaltaan johtaa pieneen levikkiin.
Mitäpä siitä, lukemaan!

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *