Kevätsiivous

Päätin viettää tosi rauhallisen vapun ja keskityin ensinnä laiskotteluun ja sitten tarmokkaaseen kevätsiivoukseen.

Kellarityöhuoneeni oli päässyt pahasti repsahtamaan ja työskentelytila sekalaisen tavaran keskellä oli kutistunut hyvin pieneksi. Sotkun keskellä voi aina lohduttautua sillä, että ei ne pensselit aina ole järjestyksessä isommillakaan mestareilla. Sitäpaitsi pensselit minulla on järjestyksessä, vaikka kämppä muuten olisikin levällään.

Kaikkihan tietävät miltä näytti Francis Baconin työhuone, jota hän ei siivonnut kolmeenkymmeneen vuoteen, eikä kai toisaalta heittänyt ikinä mitään poiskaan. Maalituubeja oli työpöydällä melkein metrin korkuinen röykkiö. Omista rojukerrostumistani päättelin, että edellisestä oikeasta siivouksestani on kaksi vuotta ja sehän on tässä verrannossa ihan kohtuullinen siivousväli.

Aika riemastuttava on muuten myös Lucien Freudin työhuone. Teoshinnoiltaan Freud on kai kallein nykymaalari, mutta maalaa siitä huolimatta melkoisen huvittavassa loukossa. Netistäkin löytyy helposti pikku muotokuva kuningatar Eilizabehtista jonka Freud maalasi murjussaan, mutta valokuvaa itse maalaustilanteesta en löytänyt. Sellainen kuva on olemassa. Kuningatar istuu siinä vaivautuneen näköisenä jollain arkisella pikku tuolilla sellaisessa tärpätinkatkuisessa luolassa jossa hän ei ole takuulla ikinä ennen ollut. Tilanne on ollut herkullinen, mutta voi olla että Freud ei ole itse piitannut ristiriidasta vähääkään.

Juhlavimman kokoinen työhuone minulla on ollut Tampereella Suomen Trikoon tehtaalla joskus kymmenkunta vuotta sitten. Neliöitä oli 250 ja kuutioita kolmatta tuhatta, koska tila oli reilusti yli kymmenen metriä korkea. Siitä huolimatta paikka oli melkoinen läävä. Loisteputket vilkkuivat omaan tahtiinsa ja kylmä oli. Vuokrasin paikan Paavo Paunulta yhdeksi talveksi, kun olin Tampereella lehtorin viransijaisena. Paavo oli maalannut siellä hyvällä menestyksellä ja oli hyvin tyytyväinen kun paikka oli omiaan isojen töiden tekemiseen. Minä yritin maalata siinä jättihallissa pikku akvarelleja mutta ei siitä mitään tullut. Sitten huomasin, että tila itsessään oli kuvauksellinen, joten päätin vaihtaa välinettä ja tehdä valokuvasarjan. Kuvista tuli synkeitä ja salaperäisen näköisiä ja oikeastaan ihan hienoja, ja sarja päätyi Wihurin Säätiön kokoelmiin Rovaniemelle.

Sittemmin sama paikka on ollut useammankin taiteilijan käytössä. Sitä en tiedä kuka siellä nykyisin majailee.

Postiluukusta minulle tupsahti muutama päivä sitten Wihurin säätiön kokoelmaluettelo, jossa oli tuo minun valokuvasarjani. Samassa luettelossa oli myös Jussi Tiaisen valokuvasarja taiteilijoiden työhuoneista. Tiainen oli sattumoisin käynyt kuvaamassa juuri saman työhuoneen – vieläpä kahteen kertaan; silloin kun siellä on työskennellyt Samppa Törmälehto ja toiseen kertaan Marja Patrikaisen aikaan. Marja Patrikaisen kertoman mukaan paikassa oli ”tunkkaista, kosteaa, jäätävää tai hikistä vuodenajan mukaan”.

Jep, jep, taide syntyy tuskasta. Kaikenlaisissa loukoissa sitä tehdään taidetta ihan hyvällä menestyksellä, pienempien ja suurempien mestarien toimesta. Nykyisin oma ihanteeni on pienehkö tila joka on kohtuullisessa järjestyksessä, ja jossa on mukava valo. Eikä kylmä, eikä kuuma. Se riittää.

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *