Lainaa vain

On mukavaa että maailmassa tapahtuu joskus helposti ymmärrettäviä asioita, kuten Kristina Isolan plagiointitapaus. Isola näyttää luoneen Metsänväki-kuosinsa (2007) jäljentämällä yksityiskohtaisesti metsämaiseman ukrainalaisen Maria Primachenkon (1908–1997) teoksesta. Asian paljastuttua Isola tunnusti näin toimineensa ja ymmärtävänsä että sellainen on väärin, vaikka Primachenkon mahdollinen tekijänoikeus oli päässyt työn touhussa unohtumaan. Marimekkokin myönsi että kyseessä on selvä plagiaatti, samoin myös Finnair, jonka lentokoneen kylkeä Metsänväki koristi.

Selvä tapaus. Vai onko?

Entäpä jos jäljentäisin yksityiskohtaisesti Isolan Metsänväen ja asettaisin sen esille taiteellisena kommenttina plagiointikeskusteluun? Ehkä joku vielä tekeekin niin. Nähdäkseni se olisi aivan luvallista. Teoksella saa kommentoida toista teosta, jos kommentti on selvästi havaittavissa. Metsänväkeä ei voi pitää kommenttina, koska Metsänväki on teollinen tuote, eikä alkuteoskaan ollut yleisesti tunnettu. Teollista tuotetta ei kai kovin helposti voida katsoa kuvataiteellisen tuotteen kommentiksi. Sen sijaan kuvataidetta edustavalla teoksella on enemmän kommentoinnin vapautta.

Myös kontekstilla on merkitystä. Kontekstin vaihtaminen saattaa muuttaa merkitystä, mutta ei se itsestään selvää ole. Jos kopioi Marimekon painokangaskuosin ja myy sitä painokankaana toisessa liikkeessä, kyseessä on takuulla plagiaatti. Jos rupean tehtailemaan Marimekkokankaiden näköisiä maalauksia sisällyttämättä niihin mitään omaperäistä, ei sekään yksin riitä. Marimekko epäilemättä älähtäisi, ja syystä. Sisällön pitää muuttua. Vallan lystikäs juttu saattaisi syntyä siitä, että joku plagioisi plagiaatiksi todetun Metsänväen ja myisi sitä jossain painakankaana. Kuka silloin olisi tekijänoikeuksien omistaja? Kuosillehan varmasti on kysyntää, mutta Marimekko joutunee vetämään sen markkinoilta.

2012_seurat_02Viime kesänä Purnussa oli esillä Hanna Vihriälän Woman powdering herself -teos, joka oli kopio tunnetusta Seurat:n pointillistisesta maalauksesta. Vihriälän teoksen teki itsenäiseksi se, että öljyvärin sijaan teoksen materiaalina oli käytetty hedelmäkaramelleja. Olennaista tietysti oli se, että lähtökohtana oli tunnettu teos, jota katsoja ymmärsi kommentoitavan. Jos Vihriälä olisi sen sijaan tehnyt Seurat:n maalauksesta teollisesti valmistettavan painokankaan, Seurat:n perikunta olisi nostanut äläkän.

 

Tarmo-Paunu_Helle-ML

Tarmo Paunu puolestaan kommentoi vasta päättyneessä Helsingin Taidehallissa pidetyssä näyttelyssään Hugo Simbergin Halla-teosta omalla Helle-nimisellä maalauksellaan. Halla ja Helle tosin ovat varsin erinäköisiä maalauksia, ja Paunun teos on esikuvaansa monta kertaa suurempikin, mutta Paunun teoksen huumori syntyi juuri siitä, että katsoja tiesi teoksella olevan kuuluisan esikuvan. Jonkunlaista virnuilua saattoi nähdä myös siinä, että Paunun rosoinen teos oli esillä Taidehallin upeassa kuvanveistosalissa. Simberg ei Hallaa maalatessaan puristanut pensseliä tietoisena siitä, että oli luomassa suomalaisen taiteen merkkiteosta. Hallan ensiesiintyminen on ollut ties missä salin nurkassa. Paunu tuntui kieli poskessa kysyvän että hei kaverit, eiks tää Hellekin ole ihan makee juttu, kun tää on tällä tavalla kivasti esillä täällä Taidehallissa.

Mutta Simbergin Hallallakin näyttäisi olevan esikuva. Tästä voi olla montaa mieltä, eikä asiasta ole näyttöä, mutta väitän kuitenkin, että Halla on muunnelma Edvard Munchin Huudosta. Simberg ei tiettävästi tavannut Munchia, mutta välittäjänä on voinut toimia Akseli Gallen-Kallela. On silti selvää, että Halla on itsenäinen teos, joka sisällöltään suorastaan päinvastainen kuin Huuto.

Seuraavaksi voidaan kysyä, onko Isolan jäljittelemä Primachenkon maalaus riittävän itsenäinen ja omaperäinen ylittääkseen teoskynnyksen, eli voidaanko sitä pitää itsenäisenä taideteoksena jolla on teossuoja. Jukka Kemppinen nimittäin ehdottaa Helsingin Sanomien haastattelussa, että Primachenkon maalaus ei kenties olisikaan taidetta vaan ornementiikkaa, jolloin se olisi vapaata riistaa miten vain käytettäväksi. Ornamentiikka on valmiiden mallien epäitsenäistä kopiointia, eikä sellaisella ole tekijänoikeussuojaa.

En jaa Kemppisen näkemystä vaan olen sitä mieltä että Primachenko on varsin kiinnostava ja omaperäinen taiteilija. Mielestäni Primachenkon työskentely on selvästi yhtenäistä. Hänellä oli johdonmukainen taiteellinen näkemys ja oma käsiala josta taiteilija on tunnistettavissa. Primachenko ei tyydy toistamaan teoksissaan valmiita malleja vaan luo yksilöllistä kuvamaailmaa kansanperinteen pojalta. Taidetta tehdään juuri näin. Taiteilija luo jo olemassa olevista aineksista jotain uutta ja omaperäistä.

Taiteesta katoaa mieli, jos sillä ei ole viittaussuhdetta mihinkään aiemmin tehtyyn. Aiemmin tehty taide luo kieliopin joka tekee teoksen käsitettäväksi. Toki kielioppi voi myös tehdä teoksen käsittämättömäksi. Jos näet teoksen josta et ymmärrä yhtään mitään, teos luultavasti kertoo asiaansa sinulle oudolla kielellä. Sinulta jää käsittämättä mitä teos jäljittelee ja kommentoi, ja minkä takia.

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Lainaa vain

  1. Sattuipa tämä juttu niin yksiin omien pohdintojeni kanssa juuri nyt. Keskustelimme parin maalariystävän kanssa siitä, että monissa harrastuspiireissä käytetään kuvia – ei omia valokuvia – vaan ihan mitä tahansa kuvia, sanomalehdestä, lehdistä, mainoksista jne… maalauksen ”mallina” – ja monet opettajat ja ryhmän jäsenet vielä oikein kehuvat, kuinka on onnistunut tekemään ”ihan niinkuin kuvassa”. Tai että jos joku kohta ei ihan rimmaa, niin sitä sitten on yritettävä vielä viilata ihan kuvan mukaiseksi?? Kyllähän siitä paljon oppii, mutta jos sitten laittaa kuvan esille omanaan – mitäs siitä sanotaan? Minulle ainakin opetettiin, että niin ei saa tehdä. Itsekin katselen kuvia sillä silmällä, että oliskohan tuossa aiheeksi, mutta jätän katsomiskokemuksen jonnekin takaraivoon muhimaan ja muuttumaan. Siinä sitten käy niin, että ei itsekään aina muista, mistä idea on kotoisin. Miten tähän pitäisi suhtautua – mikä siis on plagiointia, mikä ei? Kun Picassokin sanoi, että

  2. markku sanoo:

    Kati, kommenttisi loppuosa näyttää kadonneen.

    Harrastuspiireissä maalaaminen on nykyisin lähinnä valokuvista maalaamista. Ammattilaisten maalaaminen on paljolti sitä samaa. En oikein ole vakuuttunut sen asian siunauksellisuudesta.

    Viimeisimmän Marimekon plagiaattikohun – joka ilmeni lopulta uutisankaksi – hätäännyttämänä suunnittelija Maija Louekari kertoi ensin että oli itse piirtänyt Hetkiä-kuosin Esplanadilla, ja sitten ilmeni että kuosin lähtökohta oli vanha valokuva jonka suunnittelija oli jäljentänyt yksityiskohtaisesti. Louekarin tapauksessa tuskin kuitenkaan voidaan puhua plagiaatista. Hetkiä-kuosin olemus on sen esitystavassa, eikä se ole välttämättä riippuvainen siitä nimenomaisesta valokuvasta jonka mukaan Louekari kuosin suunnitteli. Taiteilija olisi voinut yhtä hyvin käyttää lähtökohtana jotain toista kuvaa tai piirtää itse, päätyen silti samankaltaiseen lopputulokseen, eli väittäisin että Hetkiä on itsenäisen luomistyön tulos. Taiteilijan hätävalhe oli turha.

    Minun mielestäni Marimekko toimi oikein todetessaan, että Hetkiä ei ole plagiaatti mutta Kristiina Isolan Metsänväki on. Isolalla ei ollut Metsänväkeä suunnitellessaan mitään Primatshenkon teoksesta poikkeavaa visuaalista ideaa. Marimekko lopetti yhteistyön Isolan kanssa.

    Korkeimmassa oikeudessa saakka on puitu tapausta jossa taiteilija käytti valokuvaa maalauksen lähtökohtana. Oikeuden ratkaisu oli, että maalaus oli vapaa muunnelma valokuvasta, eikä teko niin muodoin ollut tuomittava. Mitä luultavimmin harrastajien maalaukset tulisivat tulkituksi samalla tavalla, koska valokuva on vaikea jäljentää maalaamalla niin tarkasti että voitaisiin puhua plagiaatista.

    Taide on toisaalta yhteisen maailman kommentointia. Jani Leinonen ottaa Elovenatyttö-maalauksillaan kantaa kaikkien tuntemaan asiaan, eikä kyse silloin ole plagioimisesta vaikka brändin omistaja niin pyrkisi väittämään. Jos jäljentää Mona Lisan ja pistää sen omana teoksena näyttelyyn, vaikea sitäkään on pitää plagiaattina, koska jäljittelyn kohde on kaikille tuttu. Kristiina Isolan Metsänväki sen sijaan nojasi siihen, että Primatshenkon teos ei ollut yleisesti kovin tuttu.

    Olen sillä kannalla, että harrastajan olisi oikein hyvä maalata suoraan elävästä havainnosta. Omien aiheiden etsiminen on seikkailu johon kannattaa ryhtyä ja se usein johtaa parempaan lopputulokseen. Valokuvasta jäljennetyt maalaukset kun tuppaavat näyttämään valokuvasta jäljennetyiltä. Vaikutelmassa on usein tahatonta komiikkaa, kun huippuvalokuvaajan tarkasti sommitellusta ja valotetusta kuvasta on tehty maalauspohjan muotoon sovitettu summittainen öljymaalaus. Eivätpä valokuvaajat harrastajien maalauksia kovin inhaksi riistoksi taida kokea. Siinäpä olisikin hyvä haaste: jäljentää valokuva maalaamalla niin taidokkaasti, että valokuvaaja älähtää.

  3. Jaan sanoo:

    Nämä kopiokohut ovat kyllä hallaa näille kyseisille brändeille.. Hyvä blogikirjoitus!

  4. markku sanoo:

    Nyttemmin on käynyt ilmi että Louekari kopioi useitakin Markus Lepon valokuvia Hetkiä-kuvasarjaa varten. Näistä vain yksi päätyi tuotantoon Marmekolla. Kieltämättä Louekarin toimintatapa alkaa haiskahtaa.

    Joku voi vetää Marimekon plagiaattikohusta sellaisenkin johtopäätöksen, että kaikkia lainoja ja vaikutteita olisi vältettävä omaperäisen ilmaisun takaamiseksi. Sanoisin että se ajattelutapa vie hakoteille. Taiteelle ominaista on nimenomaan kierrätys, kopiointi ja uudelleenmuokkaus. Tyhjästä ei synny mitään.

    Aina kun minulla maalatessa lyö jotenkin tyhjää, poimin kirjahyllystä jonkun kirjan ja poimin sieltä jotain tilanteeseen sopivaa varastettavaa. Aina kun omaan työhön tuo jotain ulkopuolelta lainattua sillä tuntuu olevan raikastava vaikutus. Maalaus muuttuu yksinpuhelusta vuoropuheluksi. Aivan kuin kysyisi kollegalta maalausneuvoa. Joskus näyttää siltä kuin joku olisi maalannut saman maalauksen jo ajat sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>