Kerrosmaalaus

Alla prima, eli kertamaalaus tarkoittaa periaatteessa sitä, että maalaus tehdään alusta loppuun yhdellä istumalla. Värikerrokset voivat olla päällekkäisiäkin, mutta ne on sivelty ”märkää märälle”, siis siten että uusi värikerros on sivelty ennen kuin alla oleva on ehtinyt kuivua.

Useimmiten maalaukset valmistuvat kuitenkin pitemmän puurtamisen tuloksena, ilman että voitaisiin kuitenkaan puhua varsinaisesta harkiten toteutetusta kerrosmaalauksesta. Tällaisesta työskentelystä voidaan käyttää nimitystä jatkettu kertamaalaus. Taiteilija ei ole tyytyväinen kertatyöskentelyn tuloksiin ja haluaa tehdä maalaukseen muutoksia. Öljyvärillä tällainen vähemmän harkittu työskentely ei välttämättä ole materiaaliopillisen ihanteen mukaista, mutta niin työskentelevät usein isommatkin mestarit. Picasson maalausten fiiliksessä on useinkin olennaista kaikenlaiset mielenmuutokset, joiden seurauksena päällimmäinen väripinta voi olla hyvinkin säröllä. Jos maalaa paksuhkon hitaasti kuivuvan värin päälle kerroksen jollain nopeasti kuivuvalla värillä, tuloksena on halkeamia.

Väriaineiden kuivumisajat vaihtelevat suuresti. Nykyisin värivalmistajat pyrkivät kylläkin tasoittelemaan eri öljyvärien kuivumisaikojen eroja lisäämällä väreihin kuivikkeita. Michael Harding poikkeaa muista, Harding ei käytä kuivikkeita, lukuunottamatta Titanium White 3:sta, jota Harding valmistaa niiden asiakkaiden toiveesta, jotka haluavat käyttää hyvin peittävää titaanivalkoista, mutta joille tuottaa ongelmia sen verkkainen kuivuminen.

Kerrosmaalauksella tarkoitetaan työtapaa, jossa lopullinen värivaikutus syntyy päällekkäisisistä läpikuultavista värikerroksista. Väri näyttää erilaiselta, jos kaksi (tai useampia) värisävyä maalataan läpikuultavasti päällekkäin, kuin jos ne sekoitetaan suoraan paletilla. Huomaat asian, kun kokeilet. Kertamaalaus jää enemmän pintaan, kerrosmaalaus luo eräänlaista tilantuntua.

Ohuista läpikuultavista värikerroksista käytetään nimitystä lasyyri. Laseeraava ja peittävä maalaustapa eivät ole toisensa pois sulkevia. Kuultavat kerrokset kaipaavat hyvinkin vierelleen jotain lihaisaa. Jos katsot modernismia edeltävän ajan maalauksia, huomaat mitä tarkoitan. Kuultavia värikerroksia on paljon, mutta kirkkaimmat valokohdat on saatettu maalata hyvinkin paksusti. Olen joskus äimistellyt esimerkiksi Tizianin maalauksia, joissa jotkut etäältä katsoen naturalistiset yksityiskohdat onkin maalattu yllättävän ronskisti isolla pensselillä ja paksulla värillä.

Kenties perinteisin (ja yleisin) kerrosmaalauksen aloitustapa on maalata alusmaalaukseksi ns. grisaille yhdellä värillä. Grisaille on pelkkä harmaa valöörimaalaus, joka sitten ikäänkuin väritetään. Toinen vaihtoehto on, että alusmaalaus suoritetaan samoilla sävyillä kuin päälle tulevatkin kerrokset, mutta vaaleampana. Alla oleva vaalea sävy antaa hyvää potkua lasyyrille. Kolmas kiinnostava vaihtoehto on, että alusmaalauksessa käytetään päälle tulevien kerrosten vastaväriä. Varhaisrenessanssin maalarit tuntuivat käyttävän tällaista tapaa usein; pyhimysten kasvot näyttävät usein melko merkillisen vihreitä, käsittääkseni siitä johtuen, että punertavat ihonvärisävyt ovat käyneet vuosisatojen mittaan niin läpikuultaviksi, että alusmaalaussävy paistaa läpi. Kikka on kuitenkin hyvä, ihonvärisävyn häilyvyys valokohdissa lämpimän punaisen ja varjokohdissa hennosti hennosti vihertävän välillä näyttää hyvältä. Vihreä alusmaalaus on ollut ilmeisesti raakaa umbraa tai maavihreää.

Kerrosmaalauksen alimpien kerrosten on syytä olla vähärasvaisia; työskentelyn suunta on ”lihaa luitten päälle”, eli värikerrosten rasvaisuuden tulisi lisääntyä kerros kerrokselta.

Alimpien kerrosten pitäisi myös olla joutuisasti kuivuvia. Kuten kerroin, syntyy halkeamia, jos alle jäävä värikerros ei ole ehtinyt kuivua. Hyviä vaihtoehtoja öljyvärille alusmaalauksessa ovat tempera ja akryyli. Gamblinin Fast Matte -öljyvärisävyt ovat tarkoitettuja juuri tällaiseen käyttöön, ne kuivuvat nopeasti ja muodostavat mattamaisen, hyvän tartuntapinnan päälle tuleville värikerroksille.

Jos aloitat temperalla, seuraava askel voi olla putrido, eli tempera- ja öljyvärin seos, ja siitä voit edetä öljyvärillä maalattuihin päällimmäisiin värikerroksiin. Putridon etu on hyvä värivoima ja nopea kuivuminen. Vältyt myös kovin rasvankiiltoiselta lopputulokselta. Putridossa öljy- ja temperavärin suhde on vapaa, sekoitat vain näitä keskenään. Öljy- ja temperavärin suhteesta riippuu, liukeneeko putrido veteen vai tärpättiin. Asia selviää kokeilemalla. Lisäohjeita saat Minoan Temperamaalarin opas-sivulta.

Akryyliväri on kerrosmaalarille oiva vaihtoehto. Väri kuivuu nopeasti ja muodostaa yhtenäisen kalvon, joten voit laseerata kokolailla äly ämpärissä saamatta teknisiä tuhoja aikaan. David Hockney on käyttänyt akryyleja hyvällä menestyksellä kerrokselliseen maalaustapaan. Maalauksen kiiltoa tai himmeyttä voit helposti säätää sopivilla lasyyrimeduimeilla.

Myös akvarellin voi maalata kerroksellisesti. Pienen ongelman aiheuttaa se, että akvarellin sideaine ei ole palautumatonta, ts. se muuttuu liukoiseksi uudelleen kastuessaan. Paperin imevyys tekee kuitenkin lasyyrit mahdolliseksi, kunhan työskentelet kevyellä pensselillä, etkä raasta väriä irti paperista. Valitse paperiksi hyvä puuvillapaperi tai Meiratin pellavapaperi. Daler-Rowneyn FW-inkit on tehty laseeraavaan maalaustapaan sopiviksi. Ne ovat ilmeeltään kuin vesivärejä, mutta akryylipohjaisina eivät liukene uudelleen kerran kuivuttuaan.

Öljyvärein suoritetussa kerrosmaalauksessa värikerrosten välille voi sivellä välivernissan estämään ”painumia”, eli himmeäksi jäävien kohtien syntymistä, mutta yleisesti ottaen hartsien liiallista käyttöä on syytä välttää. Välivernissana voi käyttää laimeaa dammaria tai retussivernissaa. Retussivernissan etu on sen värittömyys.

Maalineste voi olla tärpättiä ja pellavaöljyä (tai nopeammin kuivuvaa standöljyä). Maalineste kuivuu nopeammin, jos seoksessa on mukana kolmannes dammaria. Oma lempparini on Gamblinin alkydipohjainen Galkyd-geeli, jolla saa värin kuultavuutta hyvin esiin, mutta maali pysyy paksun oloisena. Hyvä on myös Gamblinin Megilp.

Uusi värikerros maalataan kuivuneelle pinnalle. Pyri käyttämään aluskerroksissa nopeasti kuivuvia värejä ja säästä hitaasti kuivuvat vasta loppukahinoihin. Katso värin valmistajan nettisivuilta tiedot eri värien kuivumisajoista.

Kerrosmaalauksessa värisekoitukset syntyvät samoin kuin paletilla: lähivärejä päällekkäin laseeraamalla saa kirkkaita sävyjä ja keskenään etäisemmillä murrettuja. Rembrandtin muotokuvamaalausten syvä pimeys on syntynyt vastavärejä päällekkäin laseeraamalla. Niissä lasyyreja saattaa olla päällekkäin jopa kymmeniä. Näyttää sävykkäämmältä, jos lasyyreja on useina kerroksina.

Nykyisin on kerrosmaalarille tarjolla erittäin runsaasti värisävyjä. Modernit synteettiset värikeksinnöt ovat enimmäkseen hyvin laseeraavia. Mieleeni ei edes juolahda mitään peittävän luonteista uudempaa pigmenttiä. Sopivia värejä laseeraukseen ovat esim. hansakeltaiset, intiankeltaiset, naftolipunaiset, peryleenipunaiset, magenta, kinakridonit, ftalosyaniinisiniset ja -vihreät. Synteettisistä maaväreistä hienoja lasyyrisävyjä ovat transparentit rautaoksidipunaiset ja -keltaiset. Vanhat tutut viridian, altsariinipunainen ja preussinsininen laseeraavat kauniisti. Jos käytät lasyyreissa valkoista, sinkkivalkoinen kuultaa hyvin. Maavihreässä, umbrissa, siennassa ja okrissa on kuultavuutta ohuina kerroksina. Parhaiten saat puhtia lasyyreihisi taiteilijaväreillä: kokeile Hardingin, Gamblinin, St-Petersburgin tai Daler-Rowneyn artisti-sarjan öljyvärejä, tai Daler-Rowneyn Cryla-akryyleja.

Muista perusperiaate lihaa luitten päälle silloin kun maalaat öljyväreillä: alle ohuita ja vähärasvaisia värikerroksia. Huolehdi, että menet maalinesteessä öljyisempää kohti. Viimeiseksi maalattavat yksityiskohdat, joiden alta ei tarvitse minkään värin kuultaa, voivat olla paksusti maalattuja.

 

 

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>