Värin sekoittamisesta

Ehdottomasti paras tapa opetella värin sekoittamista, on sekoittaa niitä! Unohda hetkeksi taulun maalaaminen ja harjoittele pelkästään värisekoituksia. Tee vaikka oma värikartta niistä väreistä mitä sinulla sattuu olemaan. Siitä voi olla hyötyä kun myöhemmin etsiskelet tapaa sekoittaa jokin väri. Laadi karttasi järjestelmällisesti tai vapaasti fiilistä seuraillen.

Harrastin joskus itse sellaista tapaa, että ostaessani uuden värituubin, tein siitä paperille (käytin tavallista kopiopaperia, joka tietysti ajan mittaan kellastui, mutta sillä ei ollut merkitystä) sekoituksen jokaisen jo laatikossani olevan värin kanssa, ja kirjoitin viereen mistä ja kenen valmistajan väreistä olin sekoituksen tehnyt. Värikarttoja tehdessäni huomasin, että usein kiinnostavimpia yhdistelmiä olivat ne jotkut melko merkilliset, jotka eivät ennalta käsin olisi juolahtaneet mieleen. Käytin värikarttoja kai lähinnä siihen, että bongailin sieltä uusia kivoja sävyjä maalauksissa käytettäväksi, välttyäkseni toistamasta itseäni.

Maalarilla ei ole pakko olla värilaatikossaan valtavaa tuubiröykkiötä, koska värejä voi sekoittaa, ja sekoittaminen on helppoa. Puserra paletille kahta väriä reilun kokoiset nokareet ja lisäksi valkoista, ota käteen palettiveitsi ja ala sekoittaa. Sekoittele pieniä kasoja joissa sekoituksen kantavärejä on eri suhteissa.

Pistä vierekkäin taittamaton ja valkoisella taitettu väriläiskä, niin näet miten valkoinen vaikuttaa sekoituksen sävyyn. Maalit ovat paksuhkoja tahnoja ja niitä pitää sekoitella huolellisesti, mikäli haluat tasaisen seoksen.

 

Minkä tahansa kahden värin sekoitussuhdetta vaihtelemalla saat tulokseksi jo varsin rikkaan kirjon. Sekoita keskenään lähivärejä, jolloin saat puhtaampia sävyjä, ja väriympyrällä toisilleen etäisempiä värejä, jolloin saat murrettuja sävyjä. Kun sekoitat vastavärejä keskenään, tuloksena on harmaa. Vertaile miltä näyttää läpikuultavien värien sekoitus ja peittävien värien sekoitus. Huomioi miten läpikuultava väri, vaikkapa alitsariini, pysyy jotenkuten kuultavana jos sekoitat siihen sinkkivalkoista, mutta muuttuu peittäväksi (ja myös sameammaksi) kun seoksen valkoisena onkin titaanivalkoinen.

Vertaile miltä väri näyttää ohuena ja paksuna kerroksena. Yllätyt miten suuri ero voi olla ohuesti maalatulla ja valkoisella taitetulla värillä, vaikka ne olisivat täsmälleen yhtä vaaleita.

Hyvä ja haasteellinen harjoitus on esimerkiksi viridian + tumma kadmiumpunainen + sinkkivalkoinen. Oikeassa suhteessa näistä syntyy kohtalaisen neutraali harmaa. Sekoituksesi näyttää vuoroin liian vihreältä ja liian punaiselta, mutta kun sinnikkäästi sekoittelet, niin kyllä se harmaakin sieltä ilmestyy. Voit pistää viereen vertailun vuoksi mustasta ja valkoisesta sekoitetun harmaan. Muista lisätä sekoitukseen sopiva määrä valkoista, muuten värisi näyttää melko lailla mustalta. Jos käytät vaaleampaa kadmiumpunaista, sekoituksesta ei synny harmaata, vaan ruskeaa.

Kuvan harmaa keskipalkki on laidoilla olevien punaisen ja vihreän sekoitus. Harmaa alapalkki on sekoitettu mustasta ja valkoisesta.

 

 

 

 

 

Hauska harjoitus voi olla sekin, että etsit kaksi väriä, joita sekoittamalla voit jäljitellä vaikkapa poltettua umbraa. Voit löytää montakin tapaa jäljitellä poltettua umbraa. Murrettujen sävyjen jäljittelemiseen ei tarvita kovin laajaa palettia. Mutta jos huomaat, ettet saa jotain etsimääsi puhdasta savyä sekoitettua, niin luultavasti tarvitset yhden uuden tuubin.

Kokeile myös jäljitellä erilaisia värimalleja; kangastilkkuja, värillisiä papereita, puiden lehtiä. Ota värimalli palettisi viereen, etsi värilaatikostasi sitä lähinnä oleva sävy ja ala etsiä tapaa jolla pääsisit mahdollisimman lähelle värimallisi sävyä. Puun lehden väriä jäljitellessäsi valitset tietysti lähtökohdaksi jonkin vihreän. Aloita viridianista, jos muuta ei ole. Lähemmäksi menevät maavihreä (terre verte), kromioksidivihreä tai sap green. Ota väriä palettiveitselle ja vie veitsi värimallisi päälle. Mikä ero väreissä on? Jos viridianista aloitat, huomaat että lehden väri on murretumpi, käytännössä punertavampi. Mutta millä tavalla punertavampi? Mitäpä jos kokeilisit sekoittaa viridiania kaikkien värilaatikkosi punertavien sävyjen kanssa. Sinulle on yhtä arvokasta tietää, mitkä sekoitukset eivät toimi, kuin että mikä toimii. Jos mikään ei toimi, johtuuko se väärästä valöörista? Ratkaisevan tärkeää on, että sekoitussävysi on yhtä vaalea kuin värimallisi. Jos edelleenkään ei toimi, kokeile keltaisempaan suuntaan. Jokin okransävy voi ollakin se mitä tarvitset. Ota sekoitukseen kolmas väri mukaan vasta sitten, kun olet todennut että mikään kahden värin yhdistelmä ei osu ihan kohdilleen. Valitse silloin se kahden värin sekoitus jolla pääsit lähimmäksi, ja ala hakea sitä kolmatta, jolla pääset maaliin.

Jokaisella on oma tapansa sekoittaa värejä. Erinomaisinta on se, jos tapoja on monia. Kokemuksen myötä sellainen taito karttuu.

Hauskinta on tietysti keksiä mahdollisimman kauniita värisekoituksia. Tapa voi olla vaikka se, että taitat joltain kimakalta sävyltä vähän terää sekoittamalla siihen murretumpaa sävyä. Joskus valkoisella vaalentaminen tai mustalla tummentaminen näyttää hyvältä, joskus kamalalta. Voi näyttää hyvältä, kun sekoitat kuultavaan väriin jotain peittävämpää sävyä. Kukapa näitä paremmin tietäisi kuin sinä itse.

Väri on luonteeltaan asia, joka edellyttää maalarilta omia havaintoja ja omaa kokeellista tutkimusta. Väriteoria on etäällä värin käytännöstä, koska väri on vain sitä, minkälaisena silmä sen näkee.

Väristä puhuminen johtaakin usein hullunkurisuuksiin. Huomasin, että Martti Huttunen kiivailee ja polkee jalkaa sinänsä ihan suositeltavalla ja kiinnostavalla Top Color -sivustollaan, että punaisen ja vihreän sekoituksesta ei sitten niin millään voi syntyä harmaata. Huttusta harmittaa vietävästi se ongelma, että kaikenlaiset tieteen vaatimuksia ymmärtämättömät värihöpsistit väittävät toisin. Huttusen ajatus kuulostaa hassahtaneelta, vaikka pätee toki silloin, kun asiaa katsotaan yhdestä pisteestä. Ei punaisesta ja vihreästä harmaata synnykään, jos puhutaan RGB-väreistä, eli additiivisista televisiokuvan pääväreistä. Päävärejä sekoittamalla ei synny harmaata, vaan välivärejä. RGB-kolmijaon R, eli red, on maalarikielellä ilmaistuna oranssinpunainen ja G, eli green kellanvihreä. Niitä sekoittamalla ei synny harmaata, koska sinisyyttä puuttuu, kuten Huttunen oikein opettaa. Maalari ei käytä RGB-värejä. Maalari käyttää niitä pigmenttejä joita sattuu olemaan olemassa, ja jotka on hyväksi todettu maalarin käytössä. Harmaan sekoitukseen maalari valitsee sellaisen vihreän ja sellaisen punaisen, joissa on riittävästi sinisyyttä herättämään myös silmän siniset tappisolut. Viridianvihreä kuuluu samaan suureen vihreiden perheeseen siinä missä RGB-värien greenkin, mutta vihreiden kirjon toiseen, sinisimpään, ääripäähän. Huttusen päänsäryn aiheuttaa semanttinen ongelma. Ihmettelen, miten moinen on mahdollista. Värisanoja vain sattuu olemaan nuukasti, mikä mahdollistaa päättömyyksistä känisemisen.

Vanhat tutut päävärisanat punainen-sininen-keltainen ja välivärisanat vihreä-oranssi-keltainen asettavat vastaväripareiksi punaisen ja vihreän, sinisen ja oranssin, ja keltaisen ja violetin. Se on vakiintunutta kielenkäyttöä. Ihmisten värimielikuvat kuitenkin elävät omaa elämäänsä, eikä väriympyrän mukaan. Useimpien mielestä appelsiinin väri on se mitä tarkoitetaan oranssilla. Suomen lipun sininen vastannee yleistä mielikuvaa keskisinisestä. Kun näitä sekoittaa, ei synny harmaata. Monia hämmentävästi esimerkiksi ultramariinisinisen vastaväri on keskisävyisen tai lämpimän kadmiumkeltaisen vaiheilla. Se haksahdus, että vastavärit on valittu enemmän fiiliksellä kuin tosiasioiden mukaan vaivaa monia opetuksessa käytettäviä väriympyröitä, ja siinä Huttunen on oikeassa, että korjaamisen tarvetta olisi.

Värikarttojen korjaamista odotellessa tai siitä ihan riippumatta suosittelen maalarille kokeellista menetelmää. Värisanat ovat hataria, mutta havaitseminen eksaktia. Sottaa ja sekoita, niin pääset selville mitä mistäkin yhdistelmästä syntyy. Ota käyttöön sotkuista parhaat.

 

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Värin sekoittamisesta

  1. Juha-Pekka Kuusela sanoo:

    Sekoittamista tosiaan ei opi muuten ja ”kiellettyjä” yhdistelmiä myös olen yllättynyt että joku muukin pistänyt eräitä värejä yhteen jota maalaus oppaat karasastaa toki saman sävyn saa muutenkin aika varmasti mutta ainakin jää joskus pigmentin rakeisuus (tykkään käyttää sitä hyväkseni) saamatta kun akvarellilla maalaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>