Meirat

Meiratin akvarellipapereita on taas Minoan hyllyssä kaikkia paksuuksia. Paperit ovat kauniita käsintehtyjä pellavapapereita ja paksuuksia on valittavana tuhanteen grammaan saakka.

Minulle Meiratin paperit ovat olleet välttämättömyys jo vuosia. Napakka pellavakuitupaperi on ihan oma juttunsa. Pellava kestää työskentelyä, imee miellyttävästi ja saa värin näyttämään hyvältä. Käsintehdyn paperin kuitusuunta on kaoottinen, minkä ansiosta väri leviää tasaisesti ja on hyvin kontrolloitavissa.

Pellavapapereita ei nykyisin valmisteta teollisesti, siihen keskittyvät vain pikkupajat. Se on sääli, koska pellava on ihanteellinen paperikuitu. Setelirahassa pellavaa edelleen käytetään, koska niissä tarvitaan lujuutta, mutta muuten pellava on paperikuituna jo varsin harvinaista. Ennen puukuitupaperin yleistymistä kirjat painettiin pellavapaperille. Vanhojen kirjojen keräilijät tietävät, että 400 – 500-vuotta vanhoja kirjoja voi selailla yllättävän huolettomasti, paperi ei ole haperoa. Uudempien kirjojen kanssa varovaisuus on tarpeen, koska puukuitupaperi ei ole pitkäikäistä.

Käsintehty paperi maksaa tietysti tehdaspaperia enemmän. Kannattaako hankinta? Kyllähän hyvä akvarellipaperi on kallista, paperiksi. Hyvä tehdaspaperi maksaa uimahallilipun verran. Työssäkäyvä ihminen ei hirveästi epäröi riittävätkö varat uimahallissa käyntiin.  Käsintehdyn paperin hinta on uimahallilippu plus uinnin jälkeen uimahallin kahvilassa juodun cocacolan verran. Uinti tai elokuvissa käynti tai joku muu iltapuuha on hyvää ja suositeltavaa harrastetta, mutta kuluu se ilta mukavasti akvarellipaperinkin ääressä. Ihan oikeasti, paperi on paperia. Ei se lompakkoa tyhjennä, jos menee ja ostaa muutaman nautinnollisen hyvän akvarellipaperin. Paperin pelko on sitten toinen juttu. Sitä voi pelätä ettei sille paperille synnykään mestariteosta ja kymmenen euroa menee ihan hukkaan! No, elämässä on riskinsä.

Joskus suunnittelin käsintehdyn paperin kaupalliseen valmistukseen ryhtymistä, mutta laskelmissa päädyttiin siihen ettei sellainen kannata. Arkin hinta olisi ollut niin korkea ettei niille olisi ollut asiakkaita. Ei olisi kyetty valmistamaan papereita niin liukuhihnamaiseen tahtiin, että hinta olisi pystytty laskemaan kohtuulliselle tasolle. Suomessa Baalin alttarit-niminen yritys teki kunnianhimoisesti käsintehtyä paperia jonkin aikaa 1990-luvulla, mutta yritys jäi lyhytikäiseksi. Tervakoskella tehdään kai edelleen arkkeja, mutta ei käsittääkseni kuitenkaan akvarellipaperia.

Meirat kykenee tekemään hyvää laatua hämmästyttävän kohtuullisin hinnoin. Laatu ei liiemmin vaihtele, yhtään käyttökelvotonta paperia ei ole ainakaan minun pensselini alle sattunut. Grammamääriltään ne tietysti vaihtelevat aika reilusti. Käsin tekemällä on mahdoton saada arkeista samanpaksuisia.

Olen tullut tutustuneeksi arkin valmistukseen. Tein omat paperini joskus toistakymmentä vuotta sitten ja ihmeen hyvin ne vanhimmatkin arkit ovat kellastumatta kestäneet. Kuituna käytin pellavaa. Taisin lopulta saada kiintiöni täyteen sitä lajia, kun tein erääseen Vantaan taidemuseossa pidettyyn näyttelyyn n. 3 x 3,5 metrin kokoisen yksittäisen arkin. Kuitua siihen meni kaksitoista kiloa. Paperin valmistukseen ja kuivatteluun meni pari viikkoa. Vesivärittelyn tein sitten päinvastoin, suitsait liiemmin suunnittelematta. Kivaa oli. Mutta jotenkin into paperin valmistamiseen sitten hiipui.

Opin kyllä arvostamaan paperimestareita. On hyvin vaikea valmistaa tasalaatuisia virheettömiä arkkeja. Mutta on kiva, että joku niitä akvarellimaalareille tekee. Missään tehdaspaperissa ei ole käsintehdyn korvaavaa fiilistä, vaikka monet tehdaspaperit hyviä ovatkin.

Paperi – väri – sivellin-kolminaisuudessa paperi ei ole se jonka laadusta ensimmäisenä tinkisin. En kyllä tingi siveltimienkään laadusta. Enkä värien.

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Meirat

  1. Juha-Pekka Kuusela sanoo:

    Ja nämä sentäs vielä jollain kohtuu tasolla nämä Meiratin hnnat sanoisin. eli jonkin verran voi käytätä kokoa joka tuntuu kuvalta velä eli 50x35cm (minusta 50x70cm tuntuu jo aika isolta makunsa kullakin). usein kuitenkin varmaan rittäisi se 25x35cm. joka lähellä omaa suosikkikoko luokkaani. jolloin alkaakin olla halpaa. ps. ainakin minulla tässä vielä joskus (en musta koska) Tervakoskella käsin tehty akvarelliarkki ja se tietysti nyt maalattu oli muuten halpa. Tosin ei se ole samalla tasolla kuin Meirat tai edes hyvä tehdas tekoinen kuten esimerkiksi Hahnemühlen Cezanne lehtiön tehdastekoiset arkit muutama muukin hyvä konetekonen lehtiö tullut vastaan (hyvä sellainen oma suopsikki Meirattien yms joskin herkkuna käyttäen)erään tehtaan tuotantoon pitää kanssa puuvilla kuidun saralla tustua joka ie ole pellavaa mutte sentäs puukuitua… jotenkin vaan en tykännyt sen Tervakoskella tehdyn väritoistosta samoin tai muustakaan kuin nosta muista huonohan se ei ollut. Mutta se ja Meirat lienee ainoat käsin tehdyt papert jota vo edes itse ajatella. Edellisen työni tein muuten Meiratille parhaita vaikka itse sanonkin.

  2. markku sanoo:

    Hallavainion Seppo alkoi Baalin alttarien jälkeen tehdä paperia Tervakoskella. Yllättävää jos laadussa on ollut puutteita mutta niin se vain on, että hyvän akvarelliarkin tekeminen on vaikeaa. Joskus tilasin Baalin alttareista ison läjän arkkeja erilaisilla spesiaali-liimauksilla ja kiva niitä oli käyttää. Kuitu, massan jauhaminen ja liimaus vaikuttavat kaikki paperin ominaisuuksiin ja voi olla, että se Tervakosken paperi on ollut väärän sorttista sinulle. Jos värintoisto on mättänyt, voi olla että imevyyttä on ollut liikaa.

    Minäkin olen sitä mieltä, että parhaat työt olen tehnyt Meiratille. Olen matkoilla ostellut monenmoisia käsintehtyjä akvarellipapereita. Meirat on ollut niistä paras. Tykkäsin kyllä itse tekemistäni, koska ne sain viritellä oman makuni mukaisiksi mutta Meirat on oikeastaan juuri sitä mitä silloin hain.

  3. Juha-Pekka Kuusela sanoo:

    No laatu laajakäsite ainahan sitä paitsi surkeinta ollut Cansonit tähän asti (siis unohtaen halvimmat ”kirjakauppalaatuiset” tosin ne oli hintaisekseen parempia) tosin olen kokeillut vain halvinta laatua olevaa (non 2euroa kait 50x70cm arkki) et lehtiötä mutta samaan rahaan saa multa merkeiltä parempaa (ainakin Fabiranolta) ja siihen aikaan minä ostin arkin joku nainen hoiti tilaukseni et käsitätääkseni myös teki paperin. Mnä en sanonut että parhaani mutta yhden parhaista ja se ei johtunut paperista se jopa teki eräät kepposet kuivui nopeampaa osin kuin oletin mutta se taas tottumus juttu ja kyllä siitäkin kohdasta ihan ok tuli pitää vaan muistaa että jos tuohonb tippuu maalia johonkin kohtaan sitä ei siitä enään pois nätisti saa siis Meiratista. Ehkä enemmin sen koosta tuo onnistuminen tässä vaheessa vielä menee sattuman piikkiin.

  4. Juha-Pekka Kuusela sanoo:

    Lisäisin kivoja ne pikkukoot eli 50x35cm ja 25x35cm. usein käsintehtyä saa vain 50x70cm joka usein liian iso itselle ja itslelä ei ole helpåpoa tapaa pienentää. eipä tule muuta kohtuu kokoista mieleen yksi muu mutta koska se ei liity asiaan jätän sanomatta jos on vielä spesiaali tuote (viittaan tyyliin kun loppuu ei tule lisää tarkoitan tehtaaltakaan) sitä suurempi syy. Eikä ole minoan valikoimaa joten siksikään en.
    ps. kirjoitin tämän siksi että en usko että olen ainoa jolla hankaluuksia isojen arkkien piennyksessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *