Lapis lazulista ja valkoisista

Michael Hardingin Lapis Lazulia on nyt saatavana Minoasta. Pigmenttinä on aito afganistanilainen lapislatsuli. Lapislatsuli eli lasuurikivi on kaunis sininen puolijalokivi. Tämähän on lähinnä museoista tuttu väri, se aito ja alkuperäinen ultramariini jota tuotiin vuosisatojen ajan silkkitietä pitkin Eurooppaan. Pigmentti oli, ja taitaa olla edelleenkin maailman kallein väriaine. Syy pigmentin kalleuteen ei ole yllättävä. Se on ensinnäkin harvinaista. Lasuurikiveä löytyy vain muutamista paikoista maailmassa. Afganistanilainen pigmentti on parasta. Paikka, josta sitä Afganistanissa mainataan on hyvin vaikeasti saavutettavalla vuoristoseudulla. Ja kilosta kiveä saadaan vain 30 grammaa parhaimman laatuista pigmenttiä.

 

 

 

 

 

Pigmentin hinta vaihtelee. Pari vuotta sitten Michael Harding teki afganistanilaisesta pigmentistä lapis lazuli-öljyväriä vain erikoistilauksesta. Pigmentin hinta oli 1500 puntaa/100 grammaa. Nyt hinta on maltillisempi mutta eipä tuota halvaksi voi edelleenkään sanoa. Mutta onpa kaunista! Lapis lazuli-ultramariini on nykyaikaiseen synteettiseen ultramariiniin verrattuna oikeastaan aivan toinen väri. Lapis lazuli on huomattavasti hillitympi sininen.

Jos haluat hommiisi renessanssimaalarin fiilistä, tartu toimeen, emme takaa että väriä olisi meillä jatkuvasti tarjolla.

Niistä valkoisista. Gamblinilla on hyvä valikoima valkoisia ja tässä on hyvä ohjeistus valkoisten valintaan: www.gamblincolors.com/newsletters/getting-the-white-right.html

Usein maalarit käyttävät pelkkää titaanivalkoista asiaa sen kummemmin ajattelematta. Olen huomannut, että moni maalari asennoituu valkoiseen vähän niinkuin kraanaveteen, jos niinkään. Niinsanotut värit tulee ehkä valittua huolella, mutta valkoinen on ikäänkuin ei-väri, joka voi sitten olla ihan mitä sattuu. On kuitenkin niin, että useimmissa maalauksissa valkoista on ylivoimaisesti eniten. Harkitsisin hyvin tarkkaan, minkä valkoisen kanssa sekoittelisin vaikkapa tuota Lapis Lazulia. Tavallinen titaanivalkoinen olisi varmaankin huonoin valinta. Enkä takuulla sekoittaisi siihen pisaraakaan halpaa harrastajalaatuista valkoista. Värin ainutlaatuinen luonne olisi silloin samantien menetetty. Paras valinta tällaiseen sekoitukseen olisi varmastikin Michael Hardingin saffloriöljypohjainen Flake White 1, joka on lyijy- ja sinkkivalkoisen sekoitus. Lyijyvalkoinen on kylläkin hyvin myrkyllistä, mikä maalarin on otettava huomioon.

Titaanivalkoinen peittää hyvin mutta tekee väristä samean liitumaista. Värisekoituksissa kannattaa ennemmin käyttää sinkkivalkoista, joskin se peittää heikosti. Gamblinin Titanium – Zinc White-sekoitusvalkoinen on yleiskäyttöinen kompromissi, sideaineena siinä on pellavaöljyn sijasta saffloriöljy joka on lähes väritöntä. Myös Gamblinin Radiant Titanium Whitessa on sideaineena saffloriöljy. Muhkean oloiseen impastomaalaukseen sopii Gamblinin Flake White Replacement, joka on työskentelyominaisuuksiltaan lyijyvalkoisen kaltaista mutta ei sisällä lyijyä ja on siten myrkytöntä. FastMatte-titaanivalkoinen kuivuu nopeasti himmeäkiiltoiseksi ja sopii erinomaisesti alusmaalausvalkoiseksi. Sideaineena siinä on pellavaöljyn ohella alkydihartsia.

 

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Lapis lazulista ja valkoisista

  1. Juha-Pekka Kuusela sanoo:

    Seymourin akvarellikirjassa tais olla näytteet tuosta aidosta ja on tosiaan eri väri.

  2. markku sanoo:

    Siellä akvarellikirjassa tosiaan on näyte. Ero synteettiseen väriin on aika iso.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *