Minoa on nyt netissä!

Niin kuin ennenkin. Uutta on se, että Minoa ei nykyisin missään muualla olekaan kuin netissä.

Myymälää Minoalla ei enää ole. Nyyh. Ei vaan hyvä, me keskitymme nyt pelkästään internet-kauppaan, niinkuin aina on ollut tarkoituskin. Uusi varasto mahdollistaa entistä kattavamman tuotevalikoiman. Uutuustuotteita ilmestyy nettikauppaan sitä mukaa kun ehdimme niitä sinne naputella. Samalla pyrimme siihen, että tilaukset lähtevät joutuisasti matkaan. Maailma muuttuu, Eskoseni. Ja parempaan päin!

Jep, sitten muuta. Koin eilen omituisen muisti-ilmiön. Kävin katsomassa Tampereen Taidemuseossa Mazzano-näyttelyn, jossa olen mukana Tampereen kaupungin kokoelmiin kuuluvilla töilläni. En muistanut pätkääkään, mitä töitä minulta on sinne ostettu, joten olin huolestuneen utelias mitä vastaan tulee. Näyttelyn neljä akvarellia olivat aivan tuttuja, vastikään olinkin ihmetellyt minne ne olivat kadonneet. Ja sitten oli neljä öljymaalausta joita en mitenkään muistanut tehneeni, paitsi että eräästä tuli mieleen näppituntuma. Muistin hyvin sen tavan jolla hipsuttelin siihen sormilla ruskeita pilkkuja. Muistan, että maalauksen alaosasta tuntui puuttuvan jotain ja sitten läpöstin sitä maaliin kastetuilla sormilla – ja valmista tuli. Kumma kyllä, maalaus ei jäänyt mitenkään muuten mieleen. Mutta ihan hyvältä näytti nyt katsoessa. Unohtuneet työt näyttivät muutenkin olevan ihan OK. Eli sama se muistaako vai eikö muista ja mitä muistaa, tai onko teos syntynyt enemmällä vai vähemmällä harkinnalla. Vaikka kenties olin nuo työt jotenkuten harkitenkin tehnyt. Satuin vain myymään ne uunituoreina ennenkuin ne ehtivät olla missään näyttelyssä.

Mikä on Mazzano? Tannerin säätiöllä on Mazzano Romanossa ateljee, jossa on parinkymmenen vuoden kuluessa ehtinyt työskennellä kohtalainen liuta taiteilijoita. Ateljee ja Mazzanon kylä on taiteestakin tuttu, etsimättä muistan ainakin Marja Pirilän camera obscura-kuvat ateljeesta ja Petri Hytösen hienon akvarellin Mazzanon ala-piazzalta. Itse olin siellä puoli vuotta viitisentoista vuotta sitten. Kivaa oli – ja hedelmällistä, reissusta jäi minun töihini jotain pysyväistä.

 

 

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *