Lientä ja tököttiä

Kävin eilen konsultoimassa eli opastamassa erään uuden taiteilijantarvikeliikkeen työntekijöitä. Kävimme läpi erilaisten litkujen, tököttien, väri- ja sideaineiden ja siveltimien ominaisuuksia. Muutaman tunnin keskustelimme ja siinäpä ei saatu kuin pintaa raapaistua; taiteen tekijälle on melkoinen määrä tarviketta tarjolla ja jokaisella maalausliemellä ja pikku vehkeellä on ominaisuutensa ja hienosäätönsä.

Hienoa, että on olemassa täsmätyökaluja kaikkeen mahdolliseen. Itse olen kranttu ja haluan että vehkeet ovat tarkalleen tarpeen mukaan.

Silti mieleen tuli taas kerran se, että ei se kuvan tekeminen oikeasti kuitenkaan ole niin mystistä puuhaa. Vasta-alkaja, joka ostaa vaikkapa Georgian-öljyvärisetin, tavallisen pinkopohjan ja pari sivellintä, ja maalaa taulun alla prima, eli kertarykäisyllä väriä liiemmin ohentelematta, saa luultavasti iloita tuvan seinälle ripustetusta maalauksestaaan vuosikymmeniä ilman että siinä mitään sen kummempia muutoksia tapahtuu. Eli keep it simple.

Maalinesteet ovat usein öljyvärimaalauksen ongelma. Kehotin taiteilijantarvikeliikkeen myyjiä suosittelemaan asiakkaille valmiita maalinesteitä. Nehän sisältävät ihan samaa kuin irtoputeleissa myytävä tavara. Olen huomannut, että harrastajamaalarin ongelma on usein se, että litkut – joku tärpätti, joku dammari ja ja joku pellavaöljy – tulee sekoitettua miten sattuu ja välillä joku liemi unohtuu kotiin. Harrastajalle litkujen tarkoitus ei edes ole välttämättä kovin selvä.

Öljyväri liukenee tärpättiin, mutta tärpätti ei kuitenkaan ole öljyvärin sideaine, eli aine johon pigmentti on sekoitettu jotta saataisiin aikaan maali. Öljyvärin sideaine on pellavaöljy. Yksinkertainen maalineste on tärpätin ja pellavaöljyn seos suhteessa 1:1. Pelkkä tärpätti maalinesteenä tekee värikalvosta hauraan ja pelkkä pellavaöljy rasvaisen ja kellastuvan. Dammari puolestaan jouduttaa maalinesteen kuivumista. Usein käytetty maalineste onkin tärpätin, dammarin ja pellavaöljyn seos suhteessa 1:1:1. Dammari ei liukene hajuttomaan tärpättiin, joten jos maalinesteessäsi on dammaria, käytä mieluummin ranskalaista tärpättiä. Toisaalta, voit ihan hyvin unohtaakin sen dammarin, ei se ole ihmeaine jolla väri tarttuu kankaaseen. Joskus se on valmiista maalinesteputeleista tahallaan unohdettukin.

Laikukkaan ja suttuisen näköistä jälkeä syntyy, jos alimmat värikerrokset ovat rasvaisia ja päälle tulevat kovin tärpättivoittoisia. Vältyt monelta ongelmalta, kun raahaat mukanasi vain yhtä valmista maalinesteputelia ja pitäydyt läpi työskentelyn siinä yhdessä ja samassa maalinesteessä.

Näin kerran opetusvideon, jossa maalari kaatoi ensin isolle paletille holtittomasti jotain lientä ja puserteli sitten tuubeista väriä lammikkoon. Väärin! Maalinestettä ei pidä käyttää kuin juuri sen verran, että värin saa levitettyä kankaalle. 5 – 10% värimäärästä riittää.

Akryylimaalaus on eri juttu, se on huomattavasti suruttomampaa puuhaa ja akryylimediumeja voi käyttää vapaammin.

 

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *