Reikäreuna

Viikonloppuna pidettiin jo seitsemäs Reikäreuna-elokuvafestivaali Orivedellä. Festaritunnelma Taiston talossa ja pikkukinona toimineessa entisessä Savian pubissa oli erinomainen.

 

 

 

 


Minoa osallistui omissa tiloissaan Reikäreunaan jo perinteeksi muodostuneella näyttelyllä. Esillä oli Tuija Suutarin, Paula Nurmisen, Johanna Caldsjön ja (tänäkin vuonna) minun töitäni.

Reikäreunan hyvä perusjuttu on pysynyt entisellään: yksi vanha klassikkoelokuva, kiinostavia vierailijoita (tänä vuonna Matti Ijäs, Phil Evans, Visa Koiso-Kanttila ja Iiris Härmä), hyviä koti- ja ulkomaisia lyhäreitä ja rosoista kokeilevaa leffaa. Nyt oli mukana myös kotimaista talkoovoimin tehtyä pitkää fiktiota. Ja ohessa näyttelyitä (sarjakuvanäyttelyssä kaikki kolme Orivesiläistä Puupäätä: Tommi Musturi, Jukka Tilsa ja Tarmo Koivisto, sekä veikkaukseni neljänneksi Oriveden Puupääksi Seppo Leinonen. Perimmäisessä lapsilta kielletyssä huoneessa Kari Tykkyläisen turhaumia), bändejä ja yleistä hilpeätä menoa. Uutuuksina oli B-oikeudet ja kylpytynnyrikino, joilla oli hyvä festaritunnelmaa edistävä vaikutus; yleisö sai istuskella kylpytynnyrissä leffoja katsomassa tai muuten vain entistä vapaammin notkua festareilla näytösten välillä.

Lyhytelokuvakilpailun voittajaksi valittiin Hannu-Pekka Peltomaan ohjaama Kädessäni (2011). Raadin mukaan elokuva on ”tyylikäs ja vahvaan ääni- ja kuvailmaisuun nojautuva tarina pienen tytön maailmasta. Elokuva on hienosti kiteytetty, siinä ei ole mitään turhaa ja sen mustavalkoisuus luo hienon tunnelman koko tarinalle.”

Markku Pölönen ihasteli ensimmäisenä Reikäreunavuotena, että onpa festivaalin järjestäjillä röyhkeää asennetta – ja sama jatkuu edelleen. Festivaali on säilyttänyt alkuperäisen rosonsa ja kotoisan tunnelmansa, vaikka onkin hyvällä tavalla ammattimaistunut.

Kaikkea kaikille-meininki on mahdollista saada toimimaan. Reikäreunassa oli koululaisnäytöksiä, suuren yleisön elokuvaa ja myös silkkaa riemukasta sekoilua: iltaklubilla Kari Tykkyläisen bluesbändissä kolme varsin kuluneen näköistä harrikkaäijää soitti sikarilaatikkokitaroilla improvisoituja biisejä (ei välttämättä samaa biisiä yhtäaikaa) ja vielä kuluneemman näköiset äijät vetivät go-gota taustalla. Huuliharpistin mikki rahisi ilkeästi tai ei toiminut ollenkaan. Touhussa ei ollut järjen hiventä, joten hauskuus ja suosio oli taattu. Katso muuten Tykkyläisen videoita YouTubessa: tykylevits. Niitä on siellä reilut 1200. Hillitöntä menoa. Ja olipa Ville Leinosen keikka ennen Tykkyläistä sekin melkoista tajunnanvirtaa.  Muutama aika nerokas biisi sai minut epäileväisen diggaamaan.

Jos näitä ei-pompööseja kulttuuritapahtumia olisi tarpeeksi, maailma paranisi tuota pikaa. Hienoa on se, että Reikäreuna ei ole haahuilua vaan etsii ja esittää hyvää elokuvaa, ja on silti samalla utelias kaivamaan esiin merkillisyyksiä ja antaa tilaa oudommalle, esimerkiksi karmeimmille karaokevideoille.

Minoa suosittelee.

 

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *