Värioppia

Mistä johtuu, että paletilla kivalta näyttävät värit joskus näyttävät maalauksessa mämmin ja tillilihan sekoitukselta? Jos värin käytäntö toisinaan tökkii, tutki teoriaa.

 

 

 

 

 

Ota tutkittavaksi vaikkapa Josef Albersin Värien vuorovaikutus. Opit, että väri on aina riippuvainen ympäristöstään. Me emme havaitse väriä sellaisenaan vaan vuorovaikuksessa sen ympäristön kanssa.

Albers ei merkittävässä värioppikirjassaan puutu maalien ominaisuuksiin tai valoon sähkömagneettisena ilmiönä. Albersin kirjan sisältönä on yksinomaan se, millä tavalla me havaitsemme värejä ympäristössään. Kirjan esimerkkikuvista havaitsemme, että ympäristön vaikutus on usein häkellyttävän suuri.

Kirja innostaa leikkimään ja kokeilemaan. Kun kirja julkaistiin Yhdysvalloissa 1963 väriharjoitusmateriaalina käytettiin väripapereita, joita tuolloin saattoi leikellä vaikkapa kuvalehdistä. Nykyajan laiska albersharrastaja, kuten minä, käyttää tietsikkaa leikkaa-ja-liimaa-menetelmän sijaan. Puuha on aina riemastuttavaa ja opettavaista.

Tässä pari väsäystäni:

 

Pikku suorakaide on tosiasiallisesti samanvärinen kummassakin kuvassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valkoista vasten tuo muuntuva keltainen näyttää tältä:

 

 

 

 

 

 

 

 

Vinoviiva näyttää muuttavan väriään ja samastuu vastakkaisen puolen taustaväriin:

 

 

 

Tällaisia ja monia muita väriharjoitustehtäviä sisältävää kirjaa löytyy Minoasta hintaan 35.50.  Ota ja opi!  

Kategoria(t): Uutiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *